Päiväkirja - Iiro Jääskeläinen

11.10.2011 Maamme uusi six-pack:ksi leikkisästi ristitty hallitus on nyt toiminut kotvan aikaa. Työn tuloksiin olen ollut pääosin tyytyväinen, hallitus on toiminut tarmokkaasti ja rohkeasti sekä tuntuu saavan aikaiseksi. Verotuksessa ollaan ottamassa hyvä askel pois tasaveron tieltä ja EU-tasolla saatiin neuvoteltua mekanismi joka suojaa valtion Kreikalle antavaa taloudellista apua siinä tilanteessa jos Kreikka ajautuisi velkasaneeraukseen. Markkinat palkitsivatkin takauspäätöksen siten, että Suomen valtiolainojen korot laskivat historiallisen alhaiselle tasolle, mikä tietää väheneviä velanhoitokustannuksia ja sitä kautta alhaisempia menoja. Tämä on tottakai hyvä asia haasteellisessa taloudellisessa tilanteessa. Näkemyksiä sen osalta toki on esitetty onko tällainen "välistäveto-linja" EU:a vahvistava teko, vai heikentyykö Unioni siitä. EU joka tapauksessa on Suomelle erittäin tärkeä asia mm. talouden, globaalin vaikuttamisen, ja turvallisuuden kannalta, sitä unohtamatta että Suomi kuitenkin on osa Eurooppaa. EU onkin asia jota on syytä vaalia. Mielestäni kuitenkin on erittäin hyvä että uskalletaan kantaa kortta kekoon myös siihen vaikuttamiseksi minkälaisen EU:n Suomi haluaa rakentaa tulevaisuudessa. Ehkäpä takauspäätöksessä on siemen siihen suuntaan, että EU:ssa löydetään nykyistä paremmat keinot taloudellisen vakauden saavuttamiseksi?

Lohjan valtuustossa puolestaan syksy on etenemässä haasteellisissa merkeissä. Verotulot ovat vähentyneet keväällä ennustetusta peräti 3,5 miljoonaa euroa ja vaikka valtionosuudet ovat kasvamassa, ei niiden kasvu riitä kompensoimaan menetystä.Lopullisesti budjetista päätetään marraskuussa ja samassa kokouksessa tulee myös päätettäväksi kuntaliitosasia, jossa Siuntiolaiset ovat kansanäänestyksessä selkeästi linjanneet etteivät halua osaksi Lohjaa, sen sijaan Nummi-Pusulassa Lohja liitos keräsi enemmistön taakseen. Lohjan talouden osalta Sd-valtuustoryhmässä olemme nähneet että liian suuret leikkaukset syntyneessä tilanteessa eivät vie asioita oikeaan suuntaan. Samalla on pyritty vaikuttamaan siihen (ja onnistuttukin) että mm. maapolitiikka jatkossa mahdollistaisi investointien rahoituksen kaavoituksen kautta tapahtuvan maan arvonnousun avulla ja että edellytykset yhteisöverotuottojen kasvuun paranisivat kasvuyrittäjyyden edellytysten lisääntyessä. Suurena haasteena on kuitenkin se, miten saada vajaan prosentin väestönkasvu kääntymään tavoiteltuun 1,5% kasvuvauhtiin: tämän kautta väestörakenne säilyisi tasapainoisena.

10.4.2011 Kun luen esimerkiksi Hesarissa vaalimainoksia huomaan että varsin moni ehdokas lupailee nk. taitetun indeksi poistoa. Tässähän on sellainen paradoksi että useimmat varsinkin pienituloiset eläkeläiset ajattelevat että säästösyistä aikanaan käyttöön otetun nk. 20-80 indeksin muuttaminen esim. 50-50 indeksiksi olisi se toimenpide joka toisi lisää eläkettä. Mutta käytännössä taitetun indeksin poistaminen toisi konkreettista lisätuloa ainoastaan suuremmista eläkkeistä nauttiville, esim. 1000 euroa kuussa eläkettä saaville jäisi korotus noin euron tai pari per kuukausi tasolle, siinä missä 100.000 euroa kuussa eläkettä saava saisi tonnin tai pari per kuukausi lisää eläkettä. Enemmän auttaisivat esimerkiksi euromääräiset tasokorotukset pienimpiin eläkkeisiin, tai esim. porrastettuna, jos ollaan huolissaan työeläkejärjestelmän perusteiden (=eläkkeet ansaitaan työllä) murentumisesta. Mutta monessakin kohdin tulee mieleen että kun yleinen uskomus on, että taitetun indeksin poistaminen lisäisi eläkeläisten tasa-arvoa, niin onko joidenkin ehdokkaiden tarkoituksena kalastella ääniä? Luvataan sitä mitä äänestäjät haluavat, sen sijaan että osattaisiin kertoa ja valottaa asian faktapohjaa?

7.4.2011 Eduskuntavaalit lähestyvät jännittävissä tunnelmissa. Suurimman puolueen ja samalla hallitusneuvotteluiden vetäjän paikka auennee verraten pienellä äänimarginaalilla, joten konkreettisesti voi ennustaa että jokainen ääni on merkittävä. Jonkin verran minulta on kyselty että ketä aion äänestää nyt kun itse en ole näissä vaaleissa ehdokkaana -- vastauksena tähän että Lohjalla asuessani olen tutustunut paikalliseen pitkän linjan asiapoliitikkoon Matti Saariseen, joka on nyt viidennen kauden kansanedustajana. Matilla kun kokemuksen lisäksi on vielä vahva arvopohja on valinta ollut helppo.

13.1.2011 Eilisessä Lohjan valtuuston kokouksessa sain ensimmäisen kerran toimia sd-valtuustoryhmän puheenjohtajan ominaisuudessa. Ryhmän sihteerin tehtävät vaihtuivat osaltani ryhmän puheenjohtajan tehtäviin kun ryhmääni aiemmin vetänyt Pekka Räsänen valittiin Lohjan valtuuston puheenjohtajaksi vuosiksi 2011-2012. Valtuuston kokousta edeltäneessä ryhmäkokouksessa oli heti tärkeitä asioita mietittävänä. Kaupunginhallitus oli jättänyt pöydälle valtuutettujen etukäteiskommentteja hakien keskustan terveysaseman ns. röntgensiiven remonttihankkeen. Taustana tässä on se, että eduskunnan hyväksymä lakimuutos on tulossa voimaan ja sen myötä jokainen lohjalainen voi halutessaan päättää itse millä terveysasemalla asioi. Nyt erityisesti Nummentakana asuvat lohjalaiset ovat joutuneet matkaamaan Tynninharjulle ja on hyvin tiedossa että heistä valtaosa kävisi mieluummin keskustan terveysasemalla, joka ei kuitenkaan nykyisen kokoisena pystyisi hoitamaan ilman huomattavaa ruuhkautumista näin kasvavaa potilasvirtaa. Tämän takia keskustan terveysaseman vuodeosastoremontin aikana väistötiloina toimineita ja aiemmin jo HUS röntgenin käytöstä poistuneita tiloja esitetään lautakunnan toimesta remontoivaksi n. 300 000 eurolla lääkärien ja hoitajien vastaanottotiloiksi. Tämä mahdollistaisi resurssien kasvattamisen keskustan terveysasemalla. Mielestäni siis hyvin kannatettava hanke, mutta vastustustakin löytyy Lohjan poliittisessa kentässä. Osa muiden puolueiden valtuutetuista näyttää pelkäävän että keskustan terveysaseman toiminnan parantaminen voi uhata pienempien terveysasemien houkuttelevuutta, osa taas tuntuu priorisoivan menojen pitämistä kurissa ja haluaisi säästää tällaisen investoinnin kohdalla. Edessä näyttäisikin olevan tiukka vääntö kun asiaa tuodaan ensi maanantaina pidettävän kaupunginhallituksen kokouksen kautta valtuuston päätettäväksi.

26.12.2010 Lohjan valtuuston vaalikausi 2009-2012 alkaa olla puolessa välissä. Ensimmäiset kaksi vuotta ovat moneltakin osin olleet hyvin haasteelliset. Kansainvälinen finanssikriisi iski heti vuoden 2009 alussa hyvin rajusti kuntatalouteen, jonka johdosta on jouduttu käymään milteinpä koko kahden vuoden ajan tärkeää priorisointikeskustelua: mistä voidaan mahdollisesti säästää, miten joitakin toimintoja voidaan mahdollisesti järjestää uudelleen niin että vähemmällä rahalla saa samaa laatua -- tai jopa nykyistä korkeampaa.

Koska minut valittiin heti 2009 alusta opetuslautakunnan puheenjohtajaksi, olen saanut olla keskeisesti vaikuttamassa perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen saralla käytyyn säästöpohdintaan. Opetuslautakunnan osalta suurimpana haasteena on ollut se, miten pysäyttää vuosia jo jatkunut kehitys jossa peruskoulun opetusresursseja on vähennetty vuodesta toiseen siten, että joidenkin suurempien koulujen osalta oltiin alkuvuonna 2009 jo 25% alhaisemmalla tasolla kuin vuonna 2004. Toisin kuin Espoossa missä nämä nk. tuntikehysleikkaukset nostavat laajaa julkista vastustusta, Lohjalla tuntikehysleikkaukset kuitataan yleensä hyvin pienellä sivuhuomiolla jonka johdosta niitä on ollut helppo tehdä poliittisesti. Toisaalta voidaan ajatella niinkin että vuonna 2004 on kenties nähty leikkausvaraa olevan ja tuo on sitten tullut tavaksi. Nyt kuluneen kahden vuoden aikana tätä kehityksen kulkua on onneksi saatu ensin jarrutettua sitten pysyätettyä ja joitakin koulujen resursseihin vuonna 2009 säästettyjä määrärahoja saatiin palautettua vuodeksi 2011 koulujen käyttöön. Avaimena tässä näen sen, että opetuslautakunnalla oli rohkeutta nostaa kissa pöydälle ja esittää myös kouluverkon tiivistämistä keväällä 2009, joka on Lohjalla perinteisesti ollut poliittisesti hyvin arka aihe. Tässä palveluverkon tarkastelussa loppujen lopuksi löytyi kuin löytyikin näitä niin sanottuja järkeviä säästökohteita, nimittäin varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen yhteistyön tiivistäminen, joka nyt näkyy niin että esiopetusryhmiä on enenevässä määrin lähikoulun tiloissa, näin varhaiskasvatukselle jää enemmän tilaa ja vältytään osalta uusia tilainvestointeja. Varhaiskasvatuksessahan uusinvestointitarve on kaupungin kaikista toiminnoista kaikkein huutavin ja se alati kasvaa -- mikä sinällään tietysti kertoo vain positiivisesta asiasta eli siitä että Lohjan väestö lisääntyy ja nimenomaan lapsiperheiden paikkakunnallemuuton sekä syntyvyyden kautta.

Medioissa näkymättömän puurtamisen ohella kuluneena vuonna on valtuustossa ollut oikeastaan kaksi asiaa jotka ovat nostattaneet laajempaa julkista keskustelua. Ehkä yllättäen suurinta julkista keskustelua taisi herättää kun päätettäväksi tuli se, että pitäisikö Lohjalla siirtyä kunnan kilpailuttamaan ja yksityisten yritysten hoitamaan keskitettyyn jätteenkuljetusjärjestelmään vai tulisiko pitäytyä nykyisessä nk. sopimusperusteisessa jätteenkuljetusjärjesteämässä jossa jokainen kiinteistö saa itse päättää miltä yritykseltä tilaa jätteenkuljetuksensa. Itse näin tässä tilaisuuden keskitettyyn järjestelmään siirtymisellä vähentää yhdentyyppistä liikennettä 1/3-1/2 sekä vähentää kaupungille vuosittain koituvia sirpaleisen järjestelmän valvontakustannuksia n. 50000 eurolla, mutta julkisuudessa tiivis vastustus jätti keskitetyn järjestelmän kannattajat -itseni mukaanlukien- valtuuston äänestyksessä vähemmistöön.

Kouluverkkoselvityksestä käytiin tänä vuonna lähes yhtä tiivistä julkista keskustelua, joka oli siinä mielessä hyvä keskustelu että se tuotti myös aidosti asioita eteenpäin vievää uutta informaatiota ja auttoi jalostamaan päätöksentekoa, vaikka se keskittyikin pitkälti yhden suhteellisen pienen yksityiskohdan, eli nk. kyläkoulujen kohtalon, ympärille. Loppuvuodesta valtuusto päätyikin yksimieliseen päätökseen koulu- ja varhaiskasvatusverkon osalta, johon sisältyi em. varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhteistyön lisääminen, mutta samalla kristallisoitui myös tärkeä perusperiaate valtuuston yhteiseksi tahtotilaksi jossa varhaiskasvatus ja perusopetus nähdään nimenomaan lähipalveluna sen johdosta että asiakkaat käyttävät palvelua päivittäin. Monissa muissa Lohjalla perinteisesti lähipalvelunomaisena ylläpidetyissä palveluissa, kuten hammaslääkärin tai lääkärin vastaanottopalveluissa, asiakas käy keskimäärin 2-3 kertaa vuodessa, jolloin niiden voidaan ajatella olevan saavutettavissa joukkoliikennettä vahvistamalla.

29.10.2010 Päivän HS sisälsi mielenkiintoisen jutun siitä, miten joukkoliikenne kehittyisi ja matkalippujen hinnat alenisivat jos kehyskunnat liittyisivät entisen YTV:n eli nykyisen HSL:n jäseniksi. Tämä eittämättä olisi toivottava kehityskulku Lohjankin osalta ja samalla merkitsisi muutosta sen osalta, että kaupungin pitäisi ryhtyä tukemaan joukkoliikennettä huomattavasti nykyistä vankemmin. Itse asiassa Lohjan valtuuston vajaa vuosi sitten yksimielisesti hyväksymässä ilmasto-ohjelmassa yhtenä tavoitteena on saada Lohja HSL:n jäseneksi. Kyseisessä HS:n artikkelissa ei Lohja ollut mukana, mutta esimerkiksi Vihdin osalta Vihti-Helsinki kuukauden matkalippu halpenisi 81 eurolla. Etuja tulisi sitäkin kautta, että erillistä HSL lippua ei enää tarvittaisi Lohja-Helsinki matkalipun lisäksi vaan samalla lipulla pystyisi matkustamaan koko seudulla.

11.10.2010 Lohjan valtuustoseminaarissa käsiteltiin tulevaisuuden palveluverkkosuunnitelmia. Omalta osaltani olen kannustanut virkamiehiä tutkailemaan mahdollisuuksia kehittää palveluverkkoja, jotta kierre, missä vuodesta toiseen juustohöylätään peruskoulun opetusresursseja ja mm. siivouspalvelun ja kouluruokailun resurssia saataisiin pysähtymään. Veroäyriä Lohjalla on korotettu myös säännöllisin väliajoin, mikä on ollut mielestäni aivan järkevää kun rahat ovat kuitenkin menneet hyvään tarkoitukseen eli laadukkaiden palveluiden ylläpitoon, mutta raja alkaa siinäkin tulla vastaan -- vasemmistoliitto vastusti ankarasti jo viimeisintä korotusta 19:sta 19,5 prosenttiin ja on oletettavaa, että muutkaan ryhmät eivät tuleville lisäkorotuksille lämpene, enkä itsekään näe että tuolla tiellä voidaan kulkua jatkaa. Teollisuuden vähentyminen Lohjalta on tottakai suurena selittävänä tekijänä verotuottojen alentumiseen, yhteistöverotuotto on laskenut koko 2000-luvun ajan. Tämän takia olen pyrkinyt myös tukemaan mahdollisuuksia uusien kasvuyritysten syntymiseen Lohjalle, vaikka kaupungin rooli ei tietystikään voi olla kovin merkittävä tuossa asiassa.

Olen kuitenkin korostanut että puhtaiden säästöleikkausten sijasta tulisi verkkotarkastelussa pyrkiä löytämään ratkaisuja joissa ei yritetäkään hakea maksimaalisia säästöjä vaan keskitetään palveluja jonkin verran niin että säästöjen ohella palvelun laatu paranisi. Tämä ei ole todellakaan yksioikoista ja helppoa. Julkinen keskustelu palveluverkosta on myös ensiarvoisen tärkeää, ja olen pyrkinyt sitä omalta osaltani herättelemään. Esimerkiksi koulu- ja varhaiskasvatusverkon suunnitelmien osalta käytiin hyvää julkista keskustelua jonka kuluessa tuli esiin monta näkökohtaa jotka puhuivat tämän vahvasti lähipalveluluontoisen palvelun keskittämistä vastaan. Tämän johdosta näin itsekin viisaammaksi ratkaisuksi säilyttää varhaiskasvatus ja kouluverkko vahvasti lähipalvelupainotteisena ja siitä tuli myös valtuuston yksimielinen kanta.

Sen sijaan monen muun palvelun osalta on mielestäni Lohjalaisten asukkaiden aiheellista miettiä, voisiko keskittäminen tuoda säästöjä ja samalla parantaa palvelun laatua. Hyvinä esimerkkeinä tästä ovat hammaslääkäripalvelut ja terveyskeskuspalvelut, tietyin reuna-ehdoin. Varhaiskasvatus- ja koulupalveluista poiketen hammaslääkärissä ja terveyskeskuksessa ei suurin osa asiakkaista käy päivittäin, viikoittain tai edes kuukausittain. Ehkäpä 3-6 kilometriä pidempi matka hammaslääkärille/lähiterveysasemalle ei olisi niin oleellista kuin se, miten nopeasti hoitoon pääsee, pääseekö ongelmaan perehtyneelle lääkärille (näinhän yksityiset terveysasematkin toimivat) ja ovatko kaikki palvelut saatavissa samasta pisteestä vai pitääkö esimerkiksi labroihin tai röntgeniin lähteä erikseen omalta terveysasemalta toiselle niinkuin olemassaolevassa palveluverkolla tapahtuu? Näen että astetta keskitympi palvelu oleellisesti parantaa lääkärien mahdollisuuksia tehdä oikeaan osuva diagnoosi ja tätä kautta säästöjä syntyy myös siitä, että käyntikerrat vähentyvät ja esimerkiksi potilaan siirtely perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä vähenee -- puhumattakaan inhimillisen kärsimyksen vähentymisestä ja esimerkiksi sairauspoissaolojen vähentymisestä.

Reunaehtona terveydenhuollon palveluiden keskittämiseen on mielestäni Lohjan sisäisen liikenteen / palveluliikenteen vahvistaminen niin että palvelut saavutetaan (tämä on itse asiassa ongelma nykyiselläänkin, vaikka viisi terveysasemaa on poikkeuksellisen paljon Lohjan kokoisessa kaupungissa ei verkko ole kävellen saavutettavissa olevaa lähipalvelua suurimmalle osalle Lohjalaisista erityisesti kun ottaa huomioon että monet terveyspalveluiden asiakkaista ovat liikuntarajoitteisia ja kilometrinkin matka voi olla vaivalloinen), mikä tuo muitakin etuja kuten liikenteen vähentyminen. Nykyisellään Lohjan sisäinen liikenne toimii pääsuunnissa hyvin, mutta Lohjalta puuttuu --monista muista kaupungeista poiketen-- subventoitu sisäinen liikenne ja ainoat reitit mitä ajetaan ovat taloudellisesti kannattavia liikennöitsijöille. Reittien kattavuus ja vuorotiheys ei täten ole sitä mitä monessa muussa kaupungissa.

Edelleen on potilasryhmiä jotka tarvitsevat suhteellisen tiheää seurantaa, esimerkiksi näytteiden ottamista tasaisin väliajoin ja erityisesti väestön ikääntyessä yhä useampi näistä henkilöistä ovat myös liikuntarajoitteisia, eivätkä pysty käyttämään esimerkiksi näytteiden itseottoon ja seurantaan kehitettyjä teknologisia ratkaisuja alkavien muistiongelmiensa takia. Sd-ryhmän keskusteluissa nousi esiin kysymyksenä se, että pystyttäisiinkö näiden potilasryhmien osalta ongelma ratkaisemaan tarjoamalla nykyistä paljon vahvempaa kotihoidon palvelua, mielestäni tämä on erittäin aiheellista tutkia tarkasti. Joka tapauksessa niin kotihoidon palvelun vahvistamisen, terveyspaveluiden keskittämisen kuin kaupungin sisäisen liikenteenkin osaltakin on selvää, että edessä on virkamiehille hyvin haasteellista suunnitelutyötä. Palveluverkkosuunnitelmien aikataulutuksen osalta valmista pitäisi olla vuonna 2017. Tämä saattaa tuntua pitkältä ajalta, mutta ehkä on parempi että suunnittelutyö tehdään huolella ja harkiten kuin hätäisesti edeten.

Näen todellisena vaarana Lohjalla sen, että koska kaikkinainen fyysisten palvelupisteiden sijainnin uudelleenmietintä on hyvin konkreettista alueen asukkaiden silmissä, ei uskalleta tehdä niitä koskevia päätöksiä ja heikkenevän kuntatalouden maksumiehiksi joutuvat pienet koululaiset kun --jälleen kerran-- Lohjalaiset päättäjät päätyvät leikkaamaan koulujen tuntikehystä muutamalla prosentilla per vuosi. Tuntikehysleikkaukset kun eivät herätä jostain syystä minkäänlaista protestia julkisuudessa; juustohöylämäisten leikkausten ikäviä vaikutuksia ei voida niin helposti yhdistää tehtyihin päätöksiin, mikä tekee niistä päättäjille houkuttelevan helppoja säästöinstrumentteja. Samalla tapaa yksi tai kaksi hoitajaa ja/tai lääkäriä vähemmän per olemassaoleva terveyskeskuskin menee päätöksenä ohi kuin huomaamatta vaikka näiden leikkausten vaikutukset ovat todella kamalia. Tämä on mielestäni räikeä epäkohta.

30.9. Eilisessä TV-haastattelussaan Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila toi mielestäni Suomen tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeitä aihioita esille. Ollila painotti erityisesti sitä mielestäni aivan oikein, että vaalien jälkeisen hallituksen suurena haasteena on se, miten luoda uutta tuottavaa tekemistä, toisin sanottuna kasvuyrityksiä pitää saada paljon nykyistä enemmän. Paljonhan tässä asiassa on mentykin eteenpäin Suomen lyhyen itsenäisyyden historian aikana, mutta ehkäpä mahdollisuuksia oikeanlaisilla toimilla merkittävästi nykyistä enempäänkin olisi. Ollila toi esille myös sen tärkeyttä että ketään ei saa jättää rannalle vaan työllisyysastetta on syytä pyrkiä nostamaan, mainiten keskeisenä ongelmana muun muassa nuorisotyöttömyyden. Tähänhän Lohjalla on viisaasti valtuusto panostanut päättämällä Lohjan omasta nuorisotyöllisyyshankkeesta joka onkin tuottanut erinomaisen hyvin tuloksia.

Edelleen kyseessä on väliaikainen ratkaisu, sillä valmistelut HUS Lohjan sairaalan ja Lohjan terveyskeskustoiminnan yhteispäivystyksestä on valmistelun kohteena, tavoitteena on aloittaa huhtikuussa 2012. Tällöin olisi vain yksi päivystys ja kahden erillisen sijasta, synergiaedut päästäisiin hyödyntämään ja potilas saisi päivystyksessä oireidensa edellytämää hoitoa ilman joissakin tilanteissa hankalaa ja aikaavievää potilaan siirtelyä perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon välillä.

Työryhmä lähtee esityksessään liikkeelle siitä, että entistä suuremman osan verokertymästä maksavat pieni- ja keskituloiset, ja entistä pienemmän osan suurituloiset ja varakkaat. Ongelmallista työryhmän esityksissä näen myös veropohjan rapauttamisen -- nythän jo istuva hallitus on murentanut veropohjaa (mm. metsän myynnin verohuojennukset tilanteessa missä puun kysyntääkään ei ole ollut ja toisaalta esimerkiksi peltomaan myynnin verovapaus) ja näin kiihdyttänyt valtion velkaantumista vajaan viiden miljardin vuosivauhdilla. On huomattava, että tämä on lähes puolet siitä n. 12 miljardia/vuosi velkaantumistahdista, josta hallituspuolueidenkin keskuudessa kansanedustajat ovat ryhtyneet enenässä määrin kantamaan huolta.

Hyvää työryhmän esityksessä on pääomatuloverotuksen maltillinen kiristäminen 28 prosentista 30 prosenttiin, joskin tuon osalta progressiivinen pääomatuloverotus olisi vielä askel pidemmälle. Yritysverotuksen osalta nähdäkseni 26 prosentin veroaste on jo nyt verraten kilpailukykyinen, sitä tuskin tarvitsee alentaa 22 prosenttiin. Kulutuksen verotuksen kiristäminen on niinikään ongelmallista sen tasaveroluontoisuuden vuoksi. Ansiotuloverotuksen osalta täytyy muistaa, että Suomessa on Ahon-Viinasen hallituksen jäljiltä ennätyskorkeaksi nostettua ansiotuloverotusta kevennetty jo verraten reippaalla kädellä, eikä ansiotulojen verotusta voi hyvälläkään tahdolla pitää kansainvälisesti tarkasteltuna mitenkään erityisen tiukkana tänä päivänä. Mantra työn verotuksen kovuudesta toki elää edelleen.

Työryhmän esityksestä puuttuvat myös uusien (tai pikemminkin aikanaan kertaalleen lopetettujen) veroinstrumenttien käyttöönoton tuomat mahdollisuudet. Näistä kenties parhaana esimerkkinä voidaan mainita Helsingin pörssin varainsiirtoverovapaus. Lontoon pörssissähän nk. leimavero on käytössä, samankaltainen finanssivero jo kymmenesosan Lontoon pörssin leimaveron kokoisena Helsingin pörssissä käytävälle kaupalle toisi valtion kassaan arviolta noin 1,5 miljardia euroa lisätuloja vuodessa. Pörssissä kun vaihto on volyymiltaan niin huikea kokoinen että käytännössä kaupankäynnin näkökulmasta merkityksettömän pieni vero vuoden mittaan kerryttää huikeita summia.

Veropohjaa kapeutettaessa ja verokertymää pienenettäessä eteen tulevat vääjäämättä leikkauslistat. Hyvinvointivaltion peruspalvelut ja infrastruktuuri rapautetaan, yhä suurempi osa ihmisistä siirretään työnteosta työttömyyskortistoon. Jo nykyisellään julkisella sektorilla tehdään arvokasta työtä suhteellisen pienillä resursseilla, ovathan esimerkiksi vielä verraten laadukkaan terveydenhoitomme kustannukset suhteessa bruttokansantuotteeseen vain puolet siitä mitä esimerkiksi Yhdysvalloissa. Julkisella sektorilla on sitten 70- ja 80-lukujen nähty jo lukemattomia leikkauskierroksia, työntekijöiden jaksaminen on tätä nykyä jo erittäin kovalla koetuksella.

31.5.2010 SDP:n puoluekokouksessa Joensuussa oli erittäin hyvä ja innostunut ilmapiiri. Keskeiset henkilövalinnat osuivat mielestäni nappiin ja linjaukset mitä teimme olivat hyviä ja asioita eteenpäin vieviä. Suhteellisen tiukkoja äänestyksiäkin käytiin, kuten esimerkiksi SDP:n kannasta lisäydinvoiman rakentamiseen. Tilanne tuon osalta on siinä mielessä hyvä, että reaktoreiden lukumäärä joka tapauksessa tulee tulevaisuudessa laskemaan. Enemmänkin on kyse siitä, että sallitaanko lisäydinvoiman rakentamista käytöstä poistuvien vanhan neljän reaktorin tilalle. Loviisassahan näitä on kaksi, kumpikin teholtaan 488 MW ja Olkiluodossa niinikään kaksi joista kumpainenkin on 860 MW tehoinen. Moderni reaktori, jollainen Olkiluotoon on rakenteilla on teholtaan 1500-1600 MW ja näin kahdella modernilla päästään suurempaan kokonaistehoon kuin neljällä vanhalla. Kolmella modernilla reaktorilla puolestaan päästään jopa korkeampaan sähköntuotantokapasiteettiin kuin mitä neljä olemassaolevaa ja viides rakenteilla oleva yhteensä tuottavat vuoden parin päästä.

Tietystikään ydinvoima ei ole minkäänlainen pysyvämpi ratkaisu, vaan enemmänkin välttämätön paha. Ehkäpä suurimmat uhat mitä ydinvoiman lisärakentamiseen liittyvät tulevat sitä kautta että kun saadaan lisäaikaa --mitä toki tarvitaan-- jää vaihtoehtojen kehittely helposti vähemmälle. Tässä kohden puoluekokouksessa tehdyt linjaukset ovat erinomaisen hyviä, koska ne ohjeistavat voimakkaasti vaihtoehtojen kehittämisen tielle. Useinhan vaihtoehtoisia energiantuotantoratkaisuja moititaan yksitellen. Tuulivoima ei käy sen takia koska pakkasella ei tuule, vesivoimassa on omat ongelmansa, puun poltossa omansa. Tulevaisuuden energiatuotanto syntyykin useamman ratkaisun yhdistelmästä.

Lohjan palveluverkko 2018 selvitys jaettiin valtuutetuilla kuluneella viikolla ns. lopullisessa muodossaan, erityisesti näen sen tärkeänä tausta-informaationa jonka pohjalta valtuutettujen oli mahdollista miettiä aiempaa vankemmalta pohjalta minkälaisia mahdollisuuksia on eri palveluita keskittämällä saada kustannussäästöjä ja samanaikaisesti jopa joidenkin palvelujen laatua kohotettua -- tämähän ei ole mitenkään yksinkertainen yhtälö, joten on tärkeää että asiat valmistellaan huolellisesti ja avoimesti. Taloustilanteen jatkuessa alavireisenä tämänkaltainen rakenteellinen kehittäminen kuitenkin vähentäisi painetta siltä että varsinaisen tekemisen laadusta jouduttaisiin tinkimään, mikä on erinomaisen hyvä juttu.

Mielestäni valtuustoryhmät löysivät hyviä jatkoselvitysten aihioita ja eri ryhmien kannanotoissa oli havaittavissa myös selkeitä linjauksia joista saadaan hyvät eväät jatkotyöskentelyyn. Erityisen iloinen olen siitä, että sd-ryhmässä saavutimme yhtenäisen linjan, jossa korostuu näkemys siitä että varhaiskasvatus- ja perusopetuspalvelut ovat lähipalveluita. Esimerkiksi päätimme edelleen pitää kiinni siitä, että Lohjalla on neljä suomenkielistä yläkoulua, eli että Harjun yläkoulua ei saa lakkauttaa, vaikka tämänsuuntaisia vaateita eräistä muista ryhmistä esitettiinkin ja näin opetuslautakunnan hylkäämä kolmen yläkoulun malli tultaneen vielä erikseen virkamiesten toimesta selvittämään. Olen myös iloinen siitä, että sd-ryhmänä esitimme että Nummentaustan alueen uutta yhdistettyä koulu- ja varhaiskasvatusyksikköä tulee kiirehtiä.

Edelleen löysimme sd-ryhmässä vaihtoehtoisia ratkaisuja nk. kyläkoulujen sulkemisille -- vaikka toki näin että jos oppilaat oikeasti ehtyvät niin luonnollisestikin koulutoiminnasta siinä tapauksessa on pakko luopua. Mutta muun muassa yläkoulualuekohtaisiin oppilaaksiottoalueisiin siirtyminen mahdollistaisi menneinä vuosina huvenneen tuntikehysresurssin nykyistä paremman hyödyntämisen ja näin toisi pieniä kouluja sulkematta kustannustehokkuutta. Tulevia varhaiskasvatusinvestointien menoja voidaan myös pienentää sijoittamalla esiopetusta ja varhaiskasvatusta esimerkiksi pienten koulujen yhteyteen niissä tapauksissa missä koulutoiminnan oheen näitä toimintoja mahtuu, sen sijaan että jouduttaisiin rakentamaan tai vuokraamaan lisää päiväkotitiloja muualta -- nythän tilastot osoittavat, että siinä missä Lohjan kouluverkossa olisi hyvinkin paljon "väljyyttä", varhaiskasvatuksella on jatkuvaa tarvetta uusille tiloille. Toisaalta säästöargumenttia voi pitää jopa sekundaarisena, sillä niissä paikoin missä Lohjalla on tällaisiin ratkaisuihin päädytty on huomattu selkeitä etuja esimerkiksi pehmeämmän kouluun siirtymisen mahdollistajana ja opetus- sekä varhaiskasvatushenkilökunnan vuorovaikutus on koettu myös tuovan uusia ideoita tekemiseen. Eli tämä on asia jossa säästöt ja palvelun laadun parantamisen tavoitteet selkeästi näyttäisivät kohtaavan.

Tosin pureutuessani koulupuolen lukuihin kävi selväksi että mahdollisia laskentaperusteita on varsin monenlaisia ja "hukkatilan ongelma", ei ehkä olekaan itse asiassa ihan niin suuri kuin raportin laskelmissa esitetään. Kouluvierailuilla olen huomannut, että se että koulu ei ole ihan tappiinsa asti täynnä on itse asiassa laadun kannalta hyvä asia. Tilat eivät ole aivan yhdentekevä asia koulussa- ja työssäviihtyvyyden näkökulmasta ja edesauttaa myös pätevän henkilökunnan rekrytoinnissa, joka on Lohjalla eräs tulevien vuosien haasteista. Pätevä ja innostunut, työssään viihtyvä opettaja on kuitenkin tutkimusten valossa merkittävin yksittäinen oppimistuloksia selittävistä tekijöistä.

Opetuslautakunnan puheenjohtajan näkökulmasta katsottuna linjaukset joilla panostettaisiin perusopetuksen laatuun lämmittävät mieltä erityisesti. Tarkoitus olisi pyrkiä kohti niin sanottua kaksisarjaisuutta, jossa alakoulujen optimaalisena kokona olisi kaksi n. 20 oppilaan rinnakkaisluokkaa per luokka-aste. Tämänkokoinen koulu on nähdäkseni sopivan pieni koulu, toisaalta yksikkö on riittävän iso, jotta se ei ole haavoittuva, ja jotta opetusta voidaan antaa tasokkaasti ja joustavasti, esimerkiksi pienryhmien käytön osalta. Myös erityistä tukea vaativien oppilaiden tukeminen onnistuu tämän kokoisissa yksiköissä ja kaksisarjaisessa koulussa on helpompi huomioida lahjakkaat opiskelijat. Edelleen olen ilahtunut siitä, että Lohjalla on jatkossakin neljä yläkoulua ja että yläkoulujen ja alakoulujen välistä yhteistyötä halutaan tiivistää siten että 5.-6. luokkalaiset oppilaat pääsisivät hyötymään aineenopettajien asiantuntemuksesta.

Kyläkoulukysymys kulminoituu käytännössä siihen, että koulu on usein kyläyhteisön ainoa julkinen palvelu ja samassa rakennuksessa on paljon kerho- liikunta yms. toimintaa. Tämä on synnyttänyt ristiriidan, jossa toisaalta tiedostetaan että osassa kyläkouluja laadukas perusopetus on haasteellista järjestää oppilaiden määrän ehtyessä kovin pieneksi, toisaalta nähdään että kyläyhteisölle oma alakoulu on erittäin tärkeä. Nyt palveluverkko 2018 selvityksessä on lähdetty tarkastelemaan, minkälaiset palvelut olisi luontevampaa sijoittaa kylien yhteyteen. Varhaiskasvatus eli päivähoito on yksi näistä, sillä varhaiskasvatusryhmät ovat huomattavasti koululuokkia pienempiä, eli siinä missä lasten määrä koulunpidon kannalta osassa Lohjan kyläkouluista on liian alhainen (ei suinkaan kaikissa tällä hetkellä), on päivähoitoyksikön optimaalinen lapsimäärä paljon pienempi. Lisäksi toisin kuin koululaisten kohdalla, kaupunki ei järjestä kuljetusta päivähoitoon. Nythän valtaosa (n. 85%) kyläkoulujen oppilaista on koulukuljetusten piirissä, joten lisäkustannuksia ei juurikaan synny mikäli oppilaat käyvät suuremmassa koulussa. Sen sijaan päivähoidon sijainti lähempänä olisi huomattava helpotus pienten lasten vanhemmille. Samalla kyläyhteisölle tärkeä rakennus monine kerho- liikunta- yms. oheistoimintoineen pystyttäisiin säilyttämään.

31.03.2010 Vireänä käyvän maahanmuuttajakeskustelun kuluessa SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen kiteytti erinomaisesti sosialidemokratian ydinajatuksen. "Sosialidemokratian perusta on ihmisarvon kunnioittaminen. Jokainen ihminen on arvokas riippumatta siitä, missä hän asuu, kuinka varakas hän on tai mikä on hänen ammattinsa tai syntyperänsä. Mielestäni ihmisarvon kunnioittaminen pitää olla kaiken politiikan ja toiminnan lähtökohta. Siihen kiteytyy sosialidemokratian ydin" (Uutispäivä Demari, jäsenlehti s. 3, 30.3.2010).

Lohjalla demareiden kannatus on ollut vahvaa ja SDP:n linjaukset on pystytty monelta osin toteuttamaan mikä näkyy moniin muihin kaupunkeihin verrattuna muun muassa peruspalveluiden korkeana laatuna, järkevänä ympäristöpolitiikkana ja elinvoimaisena elinkeinoelämänä. Terveydenhuollon osalta ennaltaehkäisevään toimintaan on Lohjalla kiinnitetty erityistä huomiota. Tietystikään tämä ei tarkoita sitä että Lohjan demarit olisivat nämä hyvät asiat runnoneet läpi muiden sinnikkäästi vastustaessa -- Lohjalla on harvinaisen hyvä poliittinen kulttuuri ja fiksuja ihmisiä on hyvin monesta eri puolueesta -- mutta SDP:n vahva kannatus on luonut vahvan perustan sosialidemokratian yllämainitun ytimen mukaisten päätösten tekemiseen.

27.03.2010 Maahanmuuttaja- ja muihin kuin suomalaistaustaisiin suomalaisiin kohdistuva epäluuloisuus nostaa näköjään Suomessa päätään. Tämä on mielestäni erittäin harmillista, muualta tänne tulevat kuitenkin pääsääntöisesti rikastuttavat maatamme ja heidän ansiostaan monet muutoin ylitsepääsemättömön tuntuiset ongelmat lievittyvät. Hyvinä esimerkkeinä tästä korkeateknologiateollisuus ja yliopistojen toiminta. Kansainvälistyminen lisää merkittävällä tavalla niin sanottua kriittistä massaa ja korkeateknologiayritykset saadessaan Suomeen paikan päälle osaavaa työvoimaa voivat pitää ja kehittää toimintojaan Suomessa. Toki Suomestakin osaajia löytyy, mutta kansamme pienuudesta johtuen kuitenkin liian harvalukuisesti.

Suomen nettomaahanmuutto on tällä hetkellä noin kymmenen tuhannen luokkaa vuositasolla. Väestömme ikääntymisen torjumiseksi on esitetty muun muassa Suomessa tehtävän työn huomattavaa tehostamista -- mielestäni nykyiselläänkin jo kärsimme ongelmista jotka liittyvät työtehon liiallisesta tappiin vetämisestä. Ihmiset väsyvät, jäävät ennenaikaisesti eläkkeelle ja tehokkuus päinvastoin laskee. Maahanmuutto korjaa osaltaan väestön ikärakennetta ja auttaa lievittämään siihen liittyviä ongelmia.

22.2.2010 Eduskuntavaaleihin on aikaa runsas vuosi ja kampanjat käynnistyvät pikkuhiljaa. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että suurimmat näkemyserot oikestohallituspuolueiden ja SDP:n välillä liittyvät verotukseen ja sitä kautta hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden laatuun. Oikestohallitushan on keventänyt tai poistanut jo lukuisia veroinstrumentteja intressiryhmiltään, jotka ovat osaltaan lisänneet valtion velanottotarvetta verraten suureksi. Samalla kunnat joutuvat tilanteeseen jossa niiden on joko velkaannuttava, kiristettävä verotusta tai leikattava palveluita ja useimmissa tapauksissa vähän kaikkia näistä. Veronkevennykset ovat lisäksi melko heikkotehoisia elvytysvaikutuksiltaan.

Veronkevennysten osalta hallitus on osin joutunut jo peruuttelemaankin: perintöveron kevennyksien jättämää tuloaukkoa on vuoden alusta paikattu siten, että vero lasketaan aiemmasta käytännöstä poiketen aina käyvästä arvosta. Näin perintöverotus useissa tapauksissa tiukentuu, erityisesti silloin kun on kyse käyttöomaisuuden kuten esimerkiksi vanhemmilta perittävän omakotitalon perimisestä, jossa on voitu aikaisemmin käyttää huomattavasti käypää arvoa alhaisempaa arvoa perintöveroa määriteltäessä.

Valtiovarainministeri Katainen oli toissapäivänä Tv1:n lauantaiseurassa vastailemassa toimittajan kysymyksiin. Huolestuttavana signaalina panin merkille, että Kataisen suunnitelmissa näyttää olevan yritysveron laskeminen nyt jo verraten alhaiselta 26% tasolta ja näin syntyvän n. 1,5 mrd euron tuloaukon paikkaaminen kulutus- ja energiaveroja nostamalla. Tämänkaltaiset veronkiristykset aiheuttavat juuri sen, että pieni- ja keskituloiset maksavat vastaisuudessa korkeampia veroja ja samalla parempituloisten verotus kevenee. Samaa mieltä olen kylläkin Kataisen kanssa siitä, että ansiotuloverotusta ei ole syytä kiristää. Ahon-Viinasen hallituksen jäljiltähän se oli Suomessa järjettömän korkea, nyt kun sitä on alennettu jo useamman hallituksen toimesta, alkaa se jo olla muihin länsimaihin kuten esimerkiksi USA:an, verrattuna samalla tasolla. Tosin, jotta progressiivinen verotus säilyisi eikä muuttuisi tasa- tai regressiiviseksi verotukseksi voisi ylintä marginaaliveroastetta mielestäni hieman jopa kiristää. Nythän ansiotulon osalta jokaiselta 66400 euron vuositulon ylittävältä eurolta joutuu maksamaan 30% valtiolle veroa, mielestäni tuo voisi olla prosentin tai parin jopa suurempi ilman että kannustavuus siitä heikentyisi -- käytännössä tämä tarkoittaisi oikeistohallituksen ylimpään ansiotulonosaan tekemän veronkevennyksen peruuttamista.

Yritysveron alentamisen sijasta keskeisempänä näen kysymyksen siitä, millä toimenpiteillä Suomessa voisi tukea kasvuyritysten, ja aivan erityisesti kansainvälisille ja/tai EU:n laajuisille markkinoille tähtäävien vahvasti kasvavien nk. gaselliyritysten syntyä. On selvää, että seikat kuten mm. riskirahoituksen saatavuus, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toiminnan laatu, vahva infrastruktuuri, ovat keskeisellä sijalla. Huolestuneena olen myös pannut merkille sen, miten nk. osaamisklustereita luotaessa TEKES:in rahoitusta on yhä enenevässä määrin sidottu suurten yritysten talutusnuoraan. Tämä jos mikä on omiaan tukahduttamaan uusien kasvuyritysten syntymisen mahdollisuuksia.

19.2.2010 Suomessa on jo joitakin aikoja yliopistopolitiikan puolella mietitty pitäisikö EU/ETA alueen ulkopuolisille opiskelijoille säätää lukukausimaksut. Nyt Ruotsissa on EU/ETA ulkopuolisille yliopisto-opiskelijoille tulossa 6000-12000 euron suuruiset lukukausimaksut. Kauppalehden online version tämänpäiväisen uutisoinnin mukaan Tukholmassa toimiva tekninen korkeakoulu KTH laskee häviävänsä ainakin alkuvaiheessa viidestä kymmeneen miljoonaa euroa vuodessa EU/ETA alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden määrän laskiessa. Edelleen ruotsalaismedian mukaan Tanskan korkeakoulut menettivät 40 prosenttia EU/ETA alueen ulkopuolelta tulevista opiskelijoista, kun lukukausimaksu otettiin käyttöön vuonna 2006. Nämä kuvastavat niitä ongelmia mitä liittyy lukukausimaksujen käyttöönottoon.

Aina välillä kuulee argumentteja joiden mukaan suomalaisten yliopistojen houkuttelevuus lisääntyisi jos lukukausimaksut otettaisiin käyttöön. Kuitenkin yliopiston maine ylipäätään, miten tunnettuja tiedemiehiä ja naisia siellä on töissä, miten yliopisto menestyy erilaisissa kansainvälisissä vertauksissa, lienee se ykkösasia opiskelijoita houkuteltaessa. Rekrytointikanavilla ja olemassaolevilla käytänteillä kuten kansainväliset valintakriteerit on myös merkitystä. Opintojen maksuttomuus painaa vaakakupissa siihen suuntaan, että halukkaita tulijoita on enemmän.

Entä miksi sitten fiksuja ihmisiä Suomeen tarvitaan ulkomailta? Jos asiaa halutaan ajatella kansallisen itsekkäästi, väestömme on kuitenkin sen verran pieni että esimerkiksi korkeateknologiayrityksissä tarvittavaa lahjakkuutta ja osaamista on vaikea löytää kotimaasta ja tällöin yritysten on pakko siirtää toimintojaan muualle, ellei rekrytointi ulkomailta onnistu. Monikulttuurisuudesta on myös se hyöty, että se ruokkii luovuutta mitä myös menestykseen tarvitaan. Suomen väestö myös ikääntyy ja oikeastaan ainoa keino tuota korjata on saada Suomeen ihmisiä muualta. Välillä olen ihmetellyt sitä, miten paljon työn tuottavuutta pitäisi pystyä lisäämään jotta väestön ikääntymisen tekemät aukot voitaisiin paikata. Ja nyt jo työelämässä lienee ohitettu piste, jossa tuottavuusruuvia vääntämällä saadaan optimaalisia tuloksia.

26.1.2010 Lohjan valtuuston toiminta pyörähtää torstaina käyntiin Lohjan, Siuntion ja Inkoon valtuustojen yhteisseminaarilla. Mielestäni tämänkaltainen yhteisseminaari on erittäin tärkeä kun lähdetään yhdessä miettimään sitä, minkälaiseksi Länsi-Uudenmaan kuntakenttä tulevaisuudessa muotoutuu. Siuntiossa ja Inkoossa on osin halukkuutta siihen, että kyseiset kunnat liittyisivät osaksi Lohjaa. Terveydenhoitopalveluiden järjestämisen näkökulmasta tuo olisikin erittäin järkevää, sillä onhan LOST-yhteistyö päässyt erittäin hyvin käyntiin. Mikäli asioita tarkastellaan perusopetuksen näkökulmasta, paljastuu että esimerkiksi Siuntiossa on mallikkaan eheä kouluverkko. Toki kuntaliitokselle on vaihtoehtojakin olemassa, joten edessä on syvällisen pohdinnan paikka.

Lohjan valtuuston tulevan kevään yhdeksi tiukimmista päätösasioista näyttää muodostuvan jätteenkuljetusjärjestelmästä päättäminen. Jatketaanko nykyisellä sopimusperusteisella mallilla, jossa jokainen taloyhtiö (tai omakotiasujan tapauksessa yksittäinen omakotiasukas) saa päättää minkä jätteenkuljetusyhtiön auto käy kaksi tai neljä kertaa kuussa tyhjentämässä roskasäiliön. Vai mennäänkö keskitettyyn jätehuoltoon, jossa Lohjan kaupunki kilpailuttaa yhden tai useamman (mikäli Lohja jaetaan eri alueisiin) jätteenkuljetusyhtiön hoitamaan homman. Nykyisessä sopimusperusteisessa mallissa plussaa ovat yksilönvapaus (ts. jokainen omakotiasukas saa valita haluamansa jätteenkuljetusfirman) ja työllisyysnäkökohta (kun eri firmojen ajot jakautuvat pitkin kaupunkia, tarvitaan paljon työvoimaa jätteenkuljetusta hoitamaan). Keskitetyn järjestelmän etuina olisivat puolestaan tehokkaamman kilpailutuksen tuoma edullisempi hinta, sekä ympäristönäkökulmasta tärkeinä näkökohtina turhien ajojen vähentyminen ja kierrätyksen kehittämismahdollisuuksien paraneminen. Sopimusperusteisessa järjestelmässä pirstaleisen järjestelmän valvominen (joka kuitenkin lain mukaan kuuluu kaupungin vastuulle) syö enemmän resursseja ja sitä kautta veroeuroja ja edelleen keskitetyssä järjestelmässä Lohja saisi sille kuuluvan äänivallan seudullisessa Rosk'n Roll yhtiössä. Näiden seikkojen perusteella ainakin itse näen huomattavasti paljon järkevämmäksi siirtymisen keskitettyyn jätteenkuljetusjärjestelmään Lohjalla.

23.12.2009 Ensimmäinen valtuustovuosi Lohjalla sisälsi haasteita, hyviä päätöksiä mutta myös ikäviä kompromisseja. Olosuhteet ovat olleet hyvin haasteelliset: monelle tullee yllätyksenä tieto siitä, että finanssikriisi on rouhaissut kuntien ja kaupunkien taloutta jopa syvemmältä kuin 90-luvun alun lama. Lohja ei ole tässä poikkeus. Porvarihallitus on valinnut lamalääkkeiksi veronkevennykset sen sijaan että kuntien ja kaupunkien taloutta olisi tuettu. Paradoksaalisesti tämä on johtanut siihen että veroäyriä on jouduttu nostamaan useimmissa Suomen kunnista, ellei sitten ole haluttu velkaantua holtittomasti, synnyttäen tilanteen missä toinen käsi ottaa ja toinen antaa. Veroäyrin tasavero-luonteesta johtuen tässä lisäksi käy ikävästi siten että verotuksen progressiivisuus heikkenee verotuksen siirtyessä valtiolta kunnille. Mitä isommat tulot, sitä vähemmän täytyy veroja suhteessa pienempituloisiin jatkossa maksaa.

Puheenjohtamalleni opetuslautakunnalle kuluvana vuosi on ollut erityisen haasteellinen. Viimeisten vuosien aikana Lohjalta on tuntikehyksestä leikattu säästötoimenpiteiden yhteydessä joidenkin koulujen osalta jopa yli 20 prosenttia. Lohjan koulut ovat edelleen laadukkaita, mutta uhkana näiden leikkausten jälkeen ovat työntekijöiden uupuminen ja sitä kautta opetuksen ja koulujen kasvatustyön laadun heikentyminen. Nyt onneksi saatiin rajoitettua lisäleikkaukset yhteen prosenttiin. Opetuslautakunta itse asiassa yksimielisesti päätti olla koskematta alakoulujen kehykseen, mutta kaupunginhallituksessa tiukan äänestyksen jälkeen voitti kanta jonka mukaan kehystä leikattiin. Vuosi 2010 ja 2011 tuonevat lisäleikkauspaineita muassaan, mikä tietää sitä että edessä lienevät hyvin vaikeat ja kivuliaat päätökset.

Vuoden viimeisessä opetuslautakunnan kokouksessa päätimme lisätä joustavuutta lasten päivähoitoon. Vuonna 2010 erilaiset osa-aikaiset hoitojärjestelyt tulevat joustavammiksi ja samalla perheillä on mahdollisuus alempiin päivähoitomaksuihin. Kaupungille tämä tietää alempia kustannuksia kun sijaisia ei tarvitse palkata yhtä montaa kuin tähän asti. Edelleen päätimme nk. päivähoitopaikka takuusta: työttömyys- tai vastaavan jakson jälkeen saa kotihoitoon jäänyt lapsi tietyin ehdoin palata edelliseen hoitopaikkaansa. Nämä ovat mielestäni erinomaisen hyviä päätöksiä.

Lohjan valtuuston tulevan vuoden 2010 suurimpana haasteena näen mietinnän sen osalta, halutaanko edelleen mennä eteenpäin nykyisellä palveluverkolla, vai löydetäänkö sellaisia ratkaisuja joissa palveluverkkoa hieman keskittämällä voidaan nostaa palveluiden laatua. Nythän esimerkiksi Lohjalla on 40000 asukkaan väestöpohjalla kuusi terveysasemaa. Osa terveysasemista on jopa alle viiden kilometrin päässä toisistaan ja samalla osaan niistä on vaikea saada lääkäriaikoja. Olisiko niin että lääkäriaikoja olisi paljon helpompi saada jos osa maantieteellisesti lähekkäisistä toimipisteistä yhdistettäisiin? Tässäkin tullee eteen kysymys siitä, että halutaanko olemassaolevien pisteiden laatua juustohöylätä verotulojen edelleen tippuessa vuosina 2010 ja 2011, vai keskitetäänkö palveluita jolloin laatu terveydenhoidon osalta pysyy hyvänä.

8.8.2009 Virkistävät kesälomat on pidetty ja edessä on tiukkojen vääntöjen syksy. Hallitus toi kuluneella viikolla esille keskeisimmät budjettilinjauksensa ja ne antavat osviittaa myös sille, miten paljon kuntatasolla on pelivaraa palveluiden järjestämisessä. Odotetusti joskin harmittavasti näyttää siltä että suurempaa apua kuntien talousahdinkoon ei ole tulossa valtion taholta -- mielestäni erilaisista veroinstrumenttien karsimisista olisi voinut aivan hyvin luopua. Nythän valtio velkaantuu hurjaa tahtia kun tulopohjaa on ensin karsittu ja esimerkiksi metsänomistajien veroalekaan ei näytä siltä että sitä oltaisiin ehdottomasti tarvittu. Suomen kansainvälisesti vertailtuna perin matalan pääomatuloveroprosentin korottamistakin Katainen jo ehti julkisesti miettiä kunnallisvaalien alla, mutta on sittemmin asiasta perääntynyt kuten hieman ounastelinkin.

Mutta valtakunnan politiikan harmittelusta paikallisasioihin: Lohjalla valtuusto linjasi mielestäni sangen viisaasti viime keväänä että valmistaudutaan huolellisesti mahdollisiin lisäsäästötarpeisiin tarkastelemalla minkämoisilla rakenteellisilla uudistuksilla pystyttäisiin luomaan kustannussäästöjä palveluiden laatua heikentämättä. Puheenjohtamani opetuslautakunta päätyi virkamiesten valmistelemien vaihtoehtojen joukosta suosittamaan valtuustolle elokuun seminaariin tuotavalle jatkovalmistelulle mallia, jossa Lohjan yläkouluissa jonkin verran esiintyvää tilojen tyhjillään oloa täytetään ajan kanssa siten että yläkoulujen luonnetta muutetaan niin että sinne voivat siirtyä jo 6., mahdollisesti myös 5. luokkalaiset. Tällaisesta muutoksesta koituu sekin hyöty, että samalla oppilaiden aikuiskontaktit säilyvät murrosikään tultaessa -- tämähän on ollut keskeinen nykyisenkaltaiseen yläkouluun liittyvä ongelma. Lisäksi oppimisvalmiuksiltaan jo 5.-6. luokkalaiset pääsisivät hyötymään aineopettaympäristön kattavammasta erityisosaamisesta, mikä liittyy mm. vieraiden kielten opetukseen ja matematiikan opetukseen -- olkoonkin että luokanopettajamalli 5.-6. luokkalaisten osalta vielä säilyisi. Edelleen lautakunta katsoi että alakoulujen osalta tulisi säästöjä hakea pyrkimällä 2-sarjaisiin (ts. 2 rinnakkaisluokkaa per luokka-aste), ei sen isompiin, eikä sen pienempiin, alakouluihin. Tämä mahdollistaa ryhmien jaon kuitenkaan Lohjalla ei haluta kulkea kohti liian isoja kouluympäristöjä liian pienten lasten kohdalla. Tilaketjutuksessa säästöt saataisiin siitä, että varhaiskasvatusta ja esiopetusta voitaisiin tuoda alakouluihin vapautuviin tiloihin (5.-6. luokkalaisten siirtyessä yläkoulujen tiloihin) ja näin varhaiskasvatukselle ei tarvitsisi hankkia uusia omia tai vuokratiloja pitkin vuotta mikä nyt on harmittavasti asianlaita, vaikka samanaikaisesti yläkouluissa on tyhjää. Sanottakoon nyt sekin erikseen, että mitenkään automaattisesti tästä ei seuraa että pieniä kyläkouluja oltaisiin sulkemassa, vaikka välillä sitäkin kysymystä on nostettu esille joidenkin kyläkoulujen oppilaiden suurelta osin jo muutoinkin ollessa kuljetusoppilaita. Itse oletan asian kääntyvän enemminkin sen suuntaiseksi että kyläkoulut otetaan entistä paremmin saada osaksi kokonaistilankäyttöä.

Mitenkään kivuttomia tai helppoja päätöksiä eivät näinkään toteutettuna säästöt olisi, varmasti yläkoulujen muutos esimerkiksi on sellainen asia, joka voi herättää uutena ja totutusta kaavasta poikkeavana kosolti kysymyksiä ja kritiikkiä. Mutta sen verran ahtaalle Lohjakin joutuu taloutensa osalta että on pystyttävä tekemään tiettyjä päätöksiä, jotta ei jouduta tekemään vielä huonompia päätöksiä, kuten opetushenkilöstön määrän karsimiset, ryhmäkokojen kasvattamiset yms. joiden seurauksena opetuksen, kasvatuksen, ja aikuiskontaktien määrän ja laadun osalta mennään todella huonoon suuntaan.

Joka tapauksessa runsaan viikon kuluttua on edessä varsin haasteellinen ja mielenkiintoinen valtuustoseminaari, kun opetus- ja varhaiskasvatuspuolen mahdolliset säästötoimenpiteet tulevat yhdessä muiden hallinnonalojen vastaavien kanssa puntaroitavaksi. Valtuuston tehtävänä on sitten linjata, mistä kaikkialta säästetään, miten paljon mahdollisesti veroäyriä korotetaan, ja miten paljon otetaan velkaa. Mutta yhtä kaikki opetuslautakunnan toiminta on osaltaan ehkäissyt tilanteen syntymistä missä sille lyhyellä aikataululla sälytettäisiin tulevana syksynä säästövelvoitteita, joiden toteuttaminen ilman huolellisesta valmistelua vakavasti rampauttaisi koulun ja varhaiskasvatuksen toimintaa.

21.5.2009 Takana alkaa olla kiireinen kevät. Kansainvälisen rahoituskriisin aiheuttama talouden taantuma ja Lohjalla siihen varautuminen iskivät heti uuden valtuuston nelivuotiskauden alkuun. Alkusählienkien jälkeen valtuustolle on onneksi muodostunut selkeä toimintalinja asiassa; lautakunnilta keräillään näkemykset toimialoittain huolella valmisteltuihin säästöskenaarioihin ja vaihtoehtoihin. Ainakin näin alustavasti näyttää siltä että huomattaviinkin säästöihin vuoden 2010 osalta päästään ilman että palveluiden taso ja laatu merkittävästi kärsivät. Tilanne näyttää siis toiveikkaalta. Kaikki eivät toki näytä pitävän siitä että "asiassa jahkaillaan", mutta nämä ovat senlaatuisia asioita että valmistelu on syytä tehdä erittäin huolellisesti. Järkevät säästöt eivät ole sellaisia jotka löytyisivät sutaisten ja nyt niitä huolellisen valmistelun pohjalta näyttäisi kuitenkin ainakin jonkin verran löytyvän, kuten esimerkiksi tilojen hyödyntäminen aiempaa tehokkaammin hallinnonrajojen yli.

Lohjalla on paljon puhuttu myös siitä, että oltaisiin eletty "yli varojen" jo monta vuotta peräkkäin. Tässä keskustelussa on syytä kuitenkin pitää mielessä, että verotulot ja valtionosuudet ovat paljon suurempi kuin käyttötalouden menot. Investoinnit ovat se erä, joka vie vuosittaisen rahavirran miinukselle ja pakottaa lisävelan ottoon. Talous olisi näin helppo saada plussalle yksinkertaisesti luopumalla uusista investoinneista. Tätä en kuitenkaan näe viisaaksi, sillä investointeja nimenomaan kannattaa tehdä nyt kun rakennuskustannukset ovat suhteellisen alhaiset, erityisesti kun velan korkojen määrä kaupungin vuosibudjetissa on tänä vuonna otettavan lisävelankin jälkeen vain yhden prosentin luokkaa.

Lohjan sd-valtuustoryhmänä olemme myös kiinnittäneet huomiota siihen, että Lohjalla kiinteistöjen ns. korjausvelka on verraten suuri. Peruskorjausten laiminlyönnin takiahan Moision koulussakin kehittyi tilanne, jossa terveysviranomainen ei enää nähnyt mahdolliseksi pitää koulua ao. kiinteistössä. Mutta uudetkin investoinnit ovat omiaan lisäämään Lohjan elinvoimaisuutta. Kaupungin kasvaessa niinkin vauhdilla kuin Lohja ollaan vääjäämättä tilanteessa, jossa investointitarpeita on suhteellisen paljonkin.

17.3.2009 Opetuslautakunnan 11.3. kokouksessa nousi varsin konkreettisena esiin uhka siitä että Lohjalla tultaneen säästämään tuntikehystä leikkaamalla. Lautakunnan esityslistalla oli jo tuntikehyksen hyväksyminen sellaisenaan, mutta kokouksen kuluessa esittelevä virkamies muutti esitystään niin että kehystä leikattaisiin. Lautakunta jätti asian pöydälle ja patisteli opetuspäällikköä etsimään seuraavaan lautakunnan kokoukseen vaihtoehtoisia säästökohteita. Opetuspuoli tosin on aiempina vuosina ollut Lohjalla toistensa päälle kertyvien säästötoimenpiteiden kohteena ja tosiasiassa sieltä alkavat loppua säästämisen mahdollisuudet. Ratkaisun avaimet ovat kaupunginhallituksella joka tulee pian päättämään siitä miten 3 MEUR säästöt tullaan Lohjalla kohdentamaan.

17.2.2009 Finanssikriisi koettelee myös Lohjan taloutta, valtuustoinfossa esiteltiin ennusteita joiden mukaan tämän vuoden verotulot jäävät 10 miljoonaa euroa pienemmiksi kuin mitä talousarviossa on ennustettu. Uudella valtuustolla on edessään tiukka paikka, miten hoitaa asiat niin että Lohjan laadukkaista palveluista ei jouduta tinkimään. Valtiota on huudettu apuun niin kuntaliiton kuin yksittäisten kuntienkin toimesta, mutta porvarihallitus ei näytä kovinkaan hanakalta kuntataloutta vahvistamaan, joten sen varaan ei voitane mitään laskea. Tärkeintä lienee että juustohöyläämiseen ei mennä ja että pelkillä säästöillä ei ryhdytä budjetin aukkoa paikkaamaan, sen verran isoista summista tässä on kyse että tuota tehdessä syntyisi perin ikävää jälkeä.

EU-vaalit lähestyvät kovaa vauhtia. On sinänsä paradoksaalista että vaalit missä monin tavoin ratkaistaan paljon suurempia linjauksia kuin eduskunta-, presidentin-, tai kuntavaaleissa, tuntuvat niin kovin laimeasti kiinnostavan äänestäjiä. EU-parlamentissa on kaksi suurta ryhmittymää, joiden keskinäinen suuruusjärjestys pitkälti ratkaisee sen, mihin suuntaan EU kehittyy ja sitä kautta merkittävästi määräävät myös sen suunnan mihin globaali kehitys menee. Sosialistiryhmä johon SDP kuuluu tavoittelee sosiaalisesti tasa-arvoista, inhimillistä Eurooppaa. Konservatiiviryhmä, joka tällä hetkellä on EU-parlamentin suurin ryhmä ja johon suomalaisista puolueista kuuluu kokoomus, uskoo enemmän avoimen kapitalistiseen Eurooppaan. Vaalien keskeisenä kysymyksenä voisikin olla: kääntyykö EU:n suunta kohti vähemmän byrokraattista, vähemmän kylmän markkinaehtoista, inhimillisempää Eurooppaa? Toki EU jo nyt on monessa onnistunut, paljon hyvää aikaansaanut (vaikka onnistumisista harmittavan vähän uutisoidaan) -- eikä vähiten SDP:n euroedustajien ansiosta, mutta näen että asiat voisivat olla vieläkin paremmin. Kesäkuun 7. päivänä äänestäjillä on mahdollisuus tähän vaikuttaa.

25.1. 2009 Lohjan valtuuston ensimmäinen kokous oli kuluneen viikon keskiviikkona. Kokous sujui mielestäni hyvin positiivisissa merkeissä, henkilöstövalinnat oli valmisteltu huolella etukäteen ja poliittisten ryhmien välillä näyttää olevan varsin hyvä yhteistyön henki, mikä on Lohjan kannalta erinomaisen hyvä asia. Käytin kokouksessa myös lyhyen puheenvuoron, liittyen kaupungin tarjoamien tonttien hinnoitteluun. Nythän tonttien myynti on pysähtynyt ja hintoja päätettiin hieman laskea sekä myös mahdollistettiin vuokraaminen. Puheenvuorossani tuin tätä päätöstä ja herättelin ajatusta siitä että hintoja voitaisiin alentaa vielä enemmänkin.

Tonttien myynnistä on budjetoitu kaupungille kohtuullisen suuriakin tuloja, jotka ovat vaarassa jäädä toteutumatta. Toisaalta kun rakentaminen ei ala, jäävät rakentamisen vaikutukset paikalliseen työllisyyteen, rakennustarvikkeiden myyntiin, jne uupumaan. Lohjan omistaessa suurimman osan Lohjan alueen maista olisi mahdollisuuksia myydä tontteja vieläkin edullisempaan hintaan hieman suuremmalla volyymillä, vaikka tarjonta onkin verraten runsasta jo nykyisellään. Näiden talousvaikutusten ohella edullisempi tonttitarjonta lisäisi kohtuuhintaisen asumisen tarjontaa lapsiperheille. Tätä pidän erittäin tärkeänä asiana sillä puute kohtuuhintaisista asunnoista on ollut yksi keskeisimmistä ongelmista joiden kanssa lapsiperheet joutuvat tänä päivänä kamppailemaan.

18.1. 2009 Neljä taloustieteen professoria esittivät tänään Helsingin Sanomissa vahvan näkemyksensä siitä että suurituloisille suunnatut veronkevennykset joita porvarihallitus kaavailee eivät elvytä. Proffaraadin mukaan pikemminkin pitäisi elvyttää julkisien investointien, rakennushankkeiden yms. avulla. Tämähän on itse asiassa se, mitä Jutta Urpilainen ja SDP ovat koko syksyn esittäneet. Rakennuskustannukset ovat tällä hetkelle alhaiset, työttömyys on todellinen uhka, nyt olisi oikea hetki rakentaa ja korjata infraa. Ja rahaa todella tarvitaan paljon enemmän kuin mihin hallitus on sitoutunut, vähintäänkin EU:n ohjeistama 1,5% bruttokansantuotteesta.

Mikäli porvarihallitus pitäytyy suunnitelmassaan ja alentaa ansiotuloveroa tasaisesti kaikkien tulonosien osalta, on vielä eräs sangen mielestäni mielenkiintoinen mahdollisuus käyttää tuo rahamäärä ainakin osittain elvytykseen. Valtionverotuksen löyhentyessä kunnat ja kaupungit voivat nimittäin halutessaan päättää veroäyrin korotuksista. Tällöin veronmaksajan verotus ei kiristy, mutta kunta/kaupunki saa tarvittavat lisäeurot monen merkittävän investoinnin toteuttamiseen.

Nythän tilanne on se, että valtionosuudet kattavat aiempaa pienemmän osan kuntien menoista. Näin kunnat ovat taloudellisesti ahtaalla vaikka valtiontalous on vahvempi kuin koskaan. Nostamalla veroäyriä samalla kun valtio alentaa ansiotuloverotusta voivat kunnat/kaupungit ikäänkuin siirtää osan valtion verotuloista itselleen, ilman että kokonaisverotus nousee. Tai jos veroäyriä korotetaan vaikkapa 0,5 prosenttiyksikön edestä, kevenee kokonaisverotus silti 0,5 % edestä.

11.1. 2009 Tämänpäiväisessä Lohjan sd-kunnallisjärjestön kokouksessa tehtiin päätökset luottamushenkilötehtävistä tuleville neljälle vuodelle. Minua päätettiin kokouksessa esittää opetuslautakunnan puheenjohtajaksi, asiasta valtuusto päättää ensimmäisessä kokouksessaan 21.1. Tämä on suuri luottamuksenosoitus Lohjan demareilta ja samalla myös iso haaste tuleville vuosille. Vaaleihin lähdin jotta voisin tehdä työtä lapsiperheiden ja ikääntyvien, sekä Lohja-Helsinki radan puolesta. Kaikkia näitä on valtuustosta käsin mahdollista merkittävästi edistää, mutta opetuslautakunnan puheenjohtaja on aivan erityisen keskeinen luottamushenkilö lapsiperheiden palveluiden kannalta. Edessä ovat siis erittäin vastuulliset ja mielenkiintoiset neljä vuotta.

Opetuslautakunnan asioiden kannalta eräs akuuteista haasteista lienee avoinna olevan sivistystoimen johtajan viran täyttäminen. Sivistystoimen johtajana pitkään toiminut Simo Juvahan valittiin viime syksynä uudeksi Lohjan kaupunginjohtajaksi, mikä on mielestäni erinomaisen hyvä valinta, Juva on sivistynyt ja fiksu mies. Mutta koska valinnasta on valitettu hallinto-oikeuteen, ei Juvaa voida valita kuin virkaa toimittavaksi kaupunginjohtajaksi. Ja näin sivistystoimen johtajan virkakin pitää täyttää viransijaisuutena, mihin ei ehkä ole kovin helppoa löytää pätevintä mahdollista henkilöä. Koska valitusten käsittely hallinto-oikeudessa on suhteellisen hidasta, voi tilanne harmillisesti venyä jopa yli vuoden mittaiseksi.

30.12. Uusi vuosi 2009 lähestyy uhkaavissa merkeissä. Finanssikriisi tuonee Suomeenkin vahvan taloudellisen taantuman. Maailmalla on vilahtanut jo länsimaissa verraten ennaltaan tuntematon peikko, globaalin deflaatiokehityksen riski. Tämä tautihan on vaivannut Japania jo pitkään, inflaation sijasta rahan arvo vahvistuu tasaisesti. Pelkään pahoin, että yhdessä porvarihallituksen harjoittaman politiikan kanssa taantuma tulee vauhdittamaan kansan jakautumista kahteen kerrokseen, hyvätuloiset ja varakkaat saavat entistä enemmän, ja heikommassa asemassa olevat entistä vähemmän. Työttömyys tulee nousemaan laman myötä, ja samanaikaisesti porvarihallitus on nimenomaan vähentämässä työllistämismäärärahoja sekä heikentämässä työttömyysturvaa. Veroalennuksista hyötyvät eniten juuri suurituloiset ja varakkaat. Pääomatulojen verotuksen kiristämistä ennen syksyn kuntavaaleja väläytellyt valtiovarainministeri Katainen on sittemmin peruuttanut sanomisensa sillä varjolla että verotusta kiristettäessä pääomat karkaisisivat maamme rajojen ulkopuolelle. Näin pääomatuloverotus pysyy verraten alhaisella 28% tasolla. Kunnat puolestaan eivät tule näkemään valtion rahoitusta niille sälytettyjen lisätehtävien hoitoon. Monissa kunnissa joudutaankin miettimään verotuksen kiristämistä sekä leikkauslistoja lomautuksineen.

Näitä taustoja vasten peilattuna on merkillistä että porvarihallituksen suosio senkuin kasvaa. Ehkäpä tässä on juuri viestinnällä keskeinen merkitys: hallitus monellakin suulla viestii aivan päinvastoin kuin mitä käytännössä tehdään. Ehkäpä ihmiset eivät ehdi seurata sitä mitä on tapahtumassa, kiireisessä elämänrytmissä viestit menevät kritiikittä läpi. Toisaalta on helppo nähdä miksi kokoomuksen kannattajat ovat erityisen tyytyväisiä hallituksen toimintaan. Monille heistähän tulo- ja varallisuuserojen nopea kasvu on vain hyvä asia. Keskustan kannattajakunnassa sensijaan on runsaasti Aikiolaisten arvojen kannattajia, joten en ole ollenkaan yllättynyt että Keskustan kannatus laahaa alamaissa porvarihallituksen harjoittaman politiikan seurauksena.

SDP:lle vaalitulos oli tottakai selkeää takapakkia aiemmista valta-asemista, tämä tietysti harmittaa vaikka oma henkilökohtainen vaalitulos tuntuu upealta. Esimerkiksi Vantaalla suurimman puolueen asema menetettiin ja Helsingissä sekä Espoossa jäätiin kolmanneksi. Sukupolvenvaihdos on yksi mahdollinen syy kannatuksen heikentymiseen -- nyt valtuustojen demariryhmistä jäi pois merkittävä määrä kokeneita valtuutettuja ympäri maan, jotka vuosien saatossa ovat keränneet kannatuksensa. Ihan heti sitä ei korvata uusilla ehdokkailla mutta näinkin asia on että jossain vaiheessa "nuorennusleikkaus" on aina vääjäämättä edessä ja näissä vaaleissa se sitten tapahtui. Tässä mielessä on aivan oikea analyysi Jutta Urpilaiselta että kyseessä on "torjuntavoitto". Työhön paremman arjen ja paremman Suomen puolesta on nyt käytävä kaksin verroin aiempaa ahkerammin, vaikka suurimman kuntapuolueen asema menetettiin, päättivät äänestäjät että SDP:llä jatkossakin on kunta-asioissa vaikutusvaltaa.

24.10. Eilisiltaisessa Yle1 puolueiden puheenjohtajien TV-vaalitentissä syntyi varmaan monen äänestäjän näkökulmasta perin hämmentävä tilanne. Pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen vakuuttivat yhdestä suusta että kuntien valtionosuudet eivät ole pienentymässä, päinvastoin niihin ollaan laittamassa "historiallisen paljon" lisärahaa. Katainen puhui 700 miljoonasta, Vanhanen peräti kahdesta miljardista. Itse olen elänyt siinä käsityksessä että tilanne on päinvastoin, että kuntien tulot ovat ensi vuonna valtionosuuksien leikkausten takia 374 miljoonaa pienemmät, ja tähän Jutta ja muiden oppositiopuolueiden puheenjohtajat puuttuivatkin. Syntyi tilanne missä katsojan piti miettiä kuka puhuu totta ja kuka ei. Näissä tilanteissa Katainen lienee vahvoilla sillä kertovathan gallup-kyselyt että keskimäärin suomalaiset kokevat juuri hänet imagoltaan luotettavimmaksi puoluejohtajista -- mitä olen vähän välillä ihmetellyt kun mielestäni siellä jos täällä olen nähnyt Kataisen puhuvan vähintäänkin muunneltua totuutta kehon kielen toki taitavasti viestiessä että "nyt puhun rehellisesti totta".

Tämän aamuisessa Helsingin Sanomissa oli Uutisanalyysi sivulla 8, jossa sitten todetaan, että asia on juuri niinkuin Jutta ja muut oppositiopuolueiden johtajat eilen kertoivat: valtionosuudet todellakin ovat pienenemässä, eivät suinkaan massiivisesti lisääntymässä tai "historiallisen suuret" kuten Vanhanen ja Katainen todistelivat. Kyseinen artikkeli tiesi myös kertoa että vihreiden pj Tarja Cronberg, Vanhanen ja Katainen ovat jo aiemmissa esiintymisissään todistelleet valtionosuuksien nousevan 1,7 miljardia, 3 miljardia, ja 0,7 miljardia euroa, eli Katainen toki muuntelee totuutta vähiten, Vanhanen eniten ja Cronberg sijoittuu välimaastoon. Eräs HS-artikkeliin haastatelluista asiantuntijoista, kunnallistalouden dosentti Heikki Helin ihmetteli avoimesti median toimintaa "Vanhasen ja Kataisen puheet valtionosuuksien kasvusta ja kuntatalouden vahvistumisesta ovat menneet läpi ilman minkäänlaisia reunahuomautuksia. Älkää nyt ihan kritiikittä kaikkia löpinöitä hyväksykö" (suora lainaus HS 24.10. s. 8).

23.10. Kunnallisvaalit lähestyvät vauhdilla, tulevana sunnuntaina äänestäjät asettavat suuntaviivat tekemiselle seuraavaksi neljäksi vuodeksi eteenpäin. Lohjaa on menneiden vuosien saatossa rakennettu sosialidemokraattien vahvan kannatuksen varassa ja verrattaessa moniin muihin kaupunkeihin eron näkee selvästi. Runsas vuosi sitten Lohjalle muuttaneena olen nähnyt hyvin konkreettisesti että täällä palvelut pelaavat, toiminta on inhimillistä, useimmat asiat ovat hyvällä tolalla ja tulevaisuuden suunnitelmatkin ovat varsin mallikkaat. Toki aina on parannettavaa -- mistä Lohjan demareiden vaalislogan "Lohja ei ole vielä valmis" kertookin.

Viime hetkillä kuitenkin hyvin moni vielä miettii ja tutkailee ketä ja mitä puoluetta äänestää. Suuriakin käänteitä voi siis tapahtua. Joka tapauksessa edessä on äärimmäisen mielenkiintoinen sunnuntai, kyse on erittäin tärkeästä päivästä ei vain Lohjan vaan koko maamme tulevan suunnan osalta. Toivottavasti mahdollisimman moni ottaa äänestämällä kantaa, jotta demokratia mahdollisimman suuressa määrin toteutuu, eikä suunnanmääritys jää harvojen tehtäväksi :-)

13.10. Työmatkallani Bostonissa sain tuoreeltaan nähdä finanssikriisin vaikutuksia. Laman tuntu oli vahvana ilmassa, paljon vahvempana kuin täällä Suomessa, missä sitä vasta ounastellaan. Tokikaan Suomi ei ole myrskynsilmässä, mutta vientiyritysten menestys tulee heikentymään, mikä heikentänee työllisyystilannetta. Kun vielä lainamarkkinat tiukentuvat ja korot ovat nousseet pelkään pahoin että monet voivat joutua vaikeuksiin. Tämän takia pidän hyvin tärkeinä puheenvuoroja joiden mukaan julkisia investointeja olisi syytä edistää. Investointikustannukset ovat pienemmät kuin talouden kuumina aikoina joilloin on vaikea löytää työvoimaa. Toisaalta julkiset investoinnit ovat työllisyyttä tukevia ja heikentävät laman vaikutuksia.

Investoinneista puhuettaessa on syytä myös pysähtyä miettimään sanan varsinaista merkitystä. Investointi kun tarkoittaa sitä että kun laitetaan tänään euroja johonkin hankkeeseen, saadaan jonkin ajan kuluttua huomattavasti paljon enemmän euroja takaisin (tästä hyvänä esimerkkinä on länsimetro jota usein lyhytnäköisesti haukutaan kalliiksi investoinniksi). Tämän takia investointeja on myös perusteltua rahoittaa lainarahalla, sillä esimerkiksi valtion lainojen korkotaso on neljä prosenttia. Tässäkin mielessä valtion hoppu velan lyhentämiseen (jonka korot ovat tänä päivänä yhtä suuret kuin valtionyhtiöiden tuotto) on asia jota on vaikea ymmärtää, sillä investoinneilla saataisiin huomattavasti parempi tuotto kuin velkaa lyhentämällä.

Kunnallisvaalien kannalta erittäin ikävä asia on se, että porvarihallitus on niin rajusti vähentämässä kuntien valtionosuuksia. Esimerkiksi Lohjalla valtion rahaa vedetään pois Lohja-lipun tuesta ja muutenkin valtion vähentyvä rahoitus aikaansaa sen että jo olemassaolevan palveluverkon ylläpitäminen on haasteellinen asia, puhumattakaan monista tärkeistä asioista joita seuraavalla vaalikaudella olisi syytä toteuttaa. Näyttääkin yhä ilmeisemmältä että jos porvarihallitus pitää päänsä, joudutaan Lohjalla niin monen muun kaupungin ja kunnan tavoin korottamaan veroäyriä.

Pohjanmaalla kunta jolla on oma satama teki päätöksen, jolla poistettiin päivähoidon asiakasmaksut. Avain tähän oli se, että kunnalla on vahva elinkeinoelämä, muun muassa juuri tuo oma satama, jonka tuotoilla on varaa edistää kuntalaisten hyvinvointia ja menestystä. Tämä esimerkki alleviivaa sen merkitystä että Lohjalla on jatkossakin syytä kiinnittää huomiota siihen että myös elinkeinoelämälle on hyvät edellytykset syntyä/tulla Lohjalle ja kasvaa täällä. Tässä pohdinnassa muun muassa kaavoitukselliset kysymykset ja julkisen infran vahvuus (mukaanlukien hyvinvointipalvelut) nousevat keskiöön.

5.10. Kunnallisvaalit lähestyvät kovaa vauhtia ja suurten puolueiden kannatus näyttää olevan edelleen niin tasoissa että erot mahtuvat mittausten virhemarginaaliin. Tulevat muutamat viikot tosin voivat tilannetta keikauttaa melkoisestikin kun äänestäjät aktivoituvat miettimään politiikkaa ja valintojaan. Tieto siitä että reippaasti yli puolet suomalaisista ei tiedä mitkä puolueet ovat maamme hallituksessa kertoo omaa kieltään siitä että arjessa vaalien välissä ei yksinkertaisesti ole aikaa seurata politiikan tapahtumia.

USA:n presidentivaaleissa jännitys tiivistyy. Ainakin tämänhetkisten gallupien valossa näyttäisi siltä että vasemmistolainen professori Barack Obama on nousemassa valkoiseen taloon. Jos näin todella käy, näen yhden lehden kääntyvän maailmanhistoriassa. Vaikka monesti kyynisesti kuuluu sanottavankin että "tuskin mikään muuttuu vaikka vallassa olevat henkilöt vaihtuisivatkin", ei tämä väite yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Asiat vain muuttuvat hyvin hitaasti, vuosien saatossa, jolloin muutoksia on vaikea huomata.

30.9. Velkainen M-real myi sen mitä myytävissä oli, eli Kirkniemen paperitehtaan Lohjalla ja kuittasi näin saaduilla rahoilla osan veloistaan. Tämä on äkkikatsomalta varsin positiivinen ratkaisu Lohjan kannalta, sillä tehdasta ei näin jouduttu sulkemaan vaan toiminta saa jatkua ja kehittyä edelleen uuden ja vakavaraisemman yrityksen osana. Kirkniemen tehdas on hyvin merkittävä osa Lohjan elinkeinoelämää. Mielestäni Lohjalla on jatkossakin siis syytä miettiä, omistajanvaihdoksesta huolimatta, keinoja joilla voidaan vahvistaa Kirkniemen tehtaan toimintaolosuhteita. Mieleen tulevat logistiikan parannuksien osalta valtatie 25:n perusparannukset ja Hanko-Hyvinkää radan sähköistys, joita Lohja voi osaltaan hyvinkin olla edistämässä. Jätteenpolttolaitos toki sekin hyödyttäisi tehdasta tuottamalla edullista energiaa, josta osa voitaisiin ohjata myös Lohjan kaukolämpöverkkoon. Imagollisesti jätteenpoltto harmittavasti on monille peikko vaikka päästöt ovatkin huomattavasti pienemmät kuin tavallisissa voimalaitoksissa. Muualla euroopassa modernit jätteenpolttolaitokset usein sijoitetaan aivan kaupunkien keskustoihin juuri tästä syystä että polttotekniikka ja suodatus ovat tänä päivänä erittäin tehokkaat eikä terveyshaittoja synny. Jäterekkarallin uhan olen nähnyt paljon aidompana ongelmana, sen takia olen ollut hyvin ilahtunut suunnitelmista joissa jätteitä Kotkan jätteenpolttolaitoksen tavoin suunnitellaan raiteita pitkin kuljetettaviksi.

Yhdysvalloissakin kuohuu: finanssikriisi osoittaa sen, miksi politiikan keinoin olisi hyvä valvoa ja reguloida markkinoita. Eräiden arvioiden mukaan paljon puhuttu 700 miljardin dollarin roskapankkihanke jonka USA:n edustajainhuone hylkäsi oli perusteiltaan monin tavoin kestämätön, että arvonsa menettäneet vakuudet joita roskapankin olisi tarkoitus lunastaa ovat pitkälti ketjutettuja ja hajautettuja subprime instrumentteja, jotka ovat käytännössä arvottomia ja joiden lunastaminen ohjautuu suoraan riskejä ottaneiden pankkien tueksi. Mikäli nämä arviot pitävät paikkansa edustajainhuone teki itse asiassa sangen viisaan päätöksen hylätessään esityksen. Joka tapauksessa huonot uutiset ovat selvät: kupla on rakentunut viimeisten vuosien aikana ja nyt se on puhjennut. Jotain tilanteen rauhoittamiseksi varmasti täytyy tehdä, mutta miten tehdä se niin että yhteiskunnan apu ohjautuu oikeisiin taskuihin?

Mielestäni Suomessa tulisi jo hyvissä ajoin varautua siihen että yhä useammat joutuvat velkojensa kanssa ongelmiin talouden heikentyessä ja korkojen noustessa. Erityisesti lapsiperheet lienevät vaaravyöhykkeessä. Tärkeintä on, ettei ihmisiä jätetä enää uudestaan samaan tapaan heitteille kuin 90-luvun alussa. Tässä mielessä USA:ssa on kohdeltu asuntovelkojensa kanssa pulaan joutuneita huomattavasti 90-luvun alun Suomea paremmin: siellä kun velka on kuitattu velan vakuutena olleen asunnon luovutuksella. Suomessahan pankki sai ensin kuitata luottotappiot valtion pankkitukena, huutokaupata ylivelkaantuneen asunnon omalle kiinteistöfirmalle pilkkahintaan ja jäädä vielä perimään velkaantuneelta velkojaan. Ei ihmekään jos tänä päivänä havahdumme siihen että kyynisyys ja kylmät arvot ovat tunkeutuneet yhteiskuntaamme noiden vaikeiden aikojen yhteydessä.

13.8. SDP:n uudella puheenjohtajalla Jutta Urpilaisella on ollut hyviä, teräviä vaihtoehtosia näkemyksiä hallituspuolueiden ajamiin linjauksiin. Olen hyvin huolissani siitä että ruoan arvonlisäveron alennus on jo hinnoiteltu sisään ruoan hintoihin ja toisaalta siitä että kilpailu ei kunnolla pelaa kuluttajan eduksi ruokakaupoissa. Jonkin verranhan tästä kilpailun puuttumisen ongelmasta on ollut myös toimittajien ansiokkaasti tekemiä juttuja; tuottaja saa vähän, kuluttaja maksaa kohtuuttoman paljon ja hinnat kaupoissa ovat hämmästyttävän samankaltaiset mihin sitten ostoksille menetkään. Kauppojen aukioloaikojen vapauttaminenkaan tuskin kilpailua lisäisi, pikemminkin osa kilpailusta siivoontuisi pois markkinoilta: mikäli volyymit pysyvät samoina (= suomalaiset eivät lisää syömisensä määrää) kaupan kustannukset itse asiassa nousevat kun liikkeitä pidetään pitempään auki. Ja pakko on pitää, sillä muuten menettää osan siitä volyymistä joka jakaantuu pidempiin aukioloaikoihin. Mutta tokihan tämä sopisi isoille yksiköille, kilpailijoiden määrän vähentyminen ajan kanssa kuittaisi lisääntyneet kustannukset ja taas kuluttaja maksaisi. Mistä sitten lääke hintakilpailun lisäämiseen? Tallinnasta voisi käydä katsomassa mallia, siellä kilpailu toimii ja hinnat ovat useita kymmeniä prosentteja kotimaisia halvempia.

Niinikään Jutta Urpilaisen linjaus suunnitellun ansiotuleveroalennuksen kohdentamisesta pieni- ja keskituloisille on hyvin kannatettava. Kokoomuksen puheenjohtaja Katainen ehti jo telkussa letkauttaa että tämä ei käy sillä pieni- ja keskituloisille veronalennuksen kohdentaminen hänen mukaansa "lisäisi pieni- ja keskituloisten ahdinkoa". Logiikka on suhteellisen hämmentävä. Useat hyvätuloiset näkyvät verkkokeskusteluissa kritisoineen sitä että olisivat SDP:n mallissa jäämässä ilman veroalennusta, mutta taitavat unohtaa että kyllähän heillekin sama euromääräinen alennus siunaantuisi, sillä kysehän olisi pieni- ja keskituloiset kattavien tulonosien veroprosentin alentamisesta, korkeampien tulonosien verotuksen kiristämisestähän kukaan ei ole mitään puhunut. Kokoomuksen ajamassa mallissa hyvätuloiset puolestaan saisivat oman veroalennuksensa joka ei muille koskaan siunaantuisi.

Kaikista pienituloisimmille tosin ei valtioverotuksen alentaminen mitään tuo ja tässä kohden Urpilaisen aloite siitä että ruoan alv alennus peruttaisiin ja näin säästyneillä n. 500 MEUR/v summalla nostettaisiin kunnallisveron vähimmäistulorajaa on hyvin perusteltu. Tervehdin ilolla myös SDP:n aloitteita joiden mukaan hyvinvointiyhteiskunnan palvelut pitäisi rahoittaa suuremmassa määrin verokertymästä ja vähäisemmässä määrin asiakasmaksuilla. Maksut kun ovat kaikillle saman suuruiset ja näin prosentuaalisesti suurituloisimmille kaikkein pienimmät. Lisäksi maksut yleensä kertyvät ryhmille joilla muutenkin on ahdasta, kuten pieni- ja keskituloiset lapsiperheet ja eläkeläiset.

Kaiken kaikkiaan SDP:n verolinjaukset ovat siis mielestäni olleet mielestäni erinomaisen skarppeja, tasapainoisia ja samalla merkittävästi asioita kohti tasa-arvoisempaa hyvinvointiyhteiskuntaa vieviä. Ja tasa-arvoinen yhteiskunta kuitenkin on kultaakin kalliimpi, esimerkiksi uusi poliisiylijohtaja Mikko Paatero pitää suurimpana rikollisuutta ja turvattomuutta lisäävänä tekijänä sitä että osa väestöstämme syrjääntyy. Emme vain täällä Suomessa ole nähneet mitä siitä seuraa kun kansa jaetaan kahtia, toivottavasti näin ei pääse tapahtumaan ja huolestuttava kehitys olisi syytä yrittää kaikin keinoin pysäyttää.

30.6. Sauli Niinistö näkyi arvostelleen valtiovarainministeri Kataista liiasta tuhlailevaisuudesta. Tässä kohden huomaan olevani osittain samaa mieltä kuin Niinistö. Budjettikuri on tiettyjen asioiden osalta säilytetty hyvin tiukkana (esimerkiksi hyvinvointipalveluiden vahvistamisen osalta), mutta sitten toisaalta rahaa on jaettu hyvinkin hövelisti toisiin suuntiin, kuten esimerkiksi erilaisiin kohdennettuihin verohelpotuksiin. Niinistö on siinä aivan oikeassa että tämä on syönyt liikkumavaraa pahan päivän varalle. Kestääkö hyvinvointiyhteiskuntamme perusta mikäli ajat muuttuvat huonommiksi?

Pidän hoitotakuuta yhtenä demareiden hallitusvastuussaoloajan merkittävimpinä saavutuksina. Nyt kuitenkin näyttää siltä että hoitotakuu ei alkuunkaan toteudu. On mielestäni aina erittäin huolestuttavaa kun lakia ei noudateta. Tähän tulisikin vahvasti puuttua. Sairaanhoidon jonoissa odotellessaan ihmisten sairaudet tuppaavat pahentumaan ja näin tulevat myös kalliimmaksi hoitaa ajan kanssa. Jonossa ollessa työkyky on myös heikentynyt. Näinollen on vaikea nähdä miten lisäsatsauksia hoitotakuun saavutttamiseksi voidaan vastustaa yksisilmäisillä säästöpyrkimyksillä. Toki tässä taustalla on osittain se, että kunnilla on huonosti rahaa ja syyttävä sormi osoittaa valtionosuusjärjestelmän toimimattomuuteen. Esimerkiksi nyt kun päivähoidon maksut elokuussa nousevat, eivät näin saadut lisärahat suinkaan jää kunnille palvelutuotannon parantamiseen vaan ne imuroidaan valtiolle.

22.6. Kokoomuksen ja SDP:n puoluekokousten tekemät linjaukset paljastavat selkeät erot tavoitteissa. Me linjasimme tavoitteeksemme maksuttoman päivähoidon, jatkaen näin pohjoismaisen hyvinvointimallin viitoittamalla tiellä jossa hyvinvointipalvelut ovat kaikkien saatavilla. Itse pidän maksutonta päivähoitoa erittäin tärkeänä tavoitteena, sillä nythän esimerkiksi 2 lapsisen perheen (jonka bruttotulot ylittävät n.1800 euroa/kk) osalta hintalappu nousee jo 500 euroon / kk, kun porvarihallituksen päättämät päivähoidon maksujen korotukset astuvat voimaan elokuun alussa. Lapsiperheet ovat kuitenkin --pienituloisten eläkeläisten ohella-- se ryhmä joka kamppailee tänä päivänä suurimmissa taloudellisissa vaikeuksissa. Kustannuksenakaan maksuton päivähoito ei ole mitenkään mahdottoman iso, enemmän on kyse siitä mitä halutaan priorisoida. Tässä näkyykin selkeä ero SDP:n ja kokoomuksen välillä: Katainen herkesi kauhistelemaan maksutonta päivähoitoa vastuuttomaksi rahantuhlaukseksi.

Kokoomuksen puoluekokouksessa Katainen peräänkuuluttikin mallia jossa vain heikompiosaisille tarjotaan palveluja, ja muiden osalta kevennetään verotusta. Tällainen mallihan on käytössä mm. Australiassa. Tämä on malli jossa kaikkein suurituloisimmat hyötyvät eniten: kun hyvinvointipalveluja rahoitetaan enenevässä määrin palvelumaksuilla ja entistä vähemmän verovaroin, jää eniten käteen juuri kaikkein suurituloisimmille. Esimerkiksi kahden prosentin veronkevennys 50000 euroa tienaavalle keskituloiselle tietää 1000 euroa vuodessa lisää nettotuloihin, mikä ei riitä alkuunkaan kattamaan samanaikaisesti kohoavia palvelumaksuja. Sen sijaan 500000 euroa vuodessa tienaava suurituloinen saa käteen jo 10000 euroa enemmän per vuosi, mistä jää palvelumaksukorotusten jälkeenkin kivasti ylimääräistä. Tällaisella politiikalla tulo- ja varallisuuserot kasvavat, pieni- ja keskituloiset jäävät yhä enemmän jalkoihin.

7.6. Hämeenlinnan puoluekokous oli upea kokemus. Valitsimme SDP:lle uuden johdon, jossa on sekä freesiyttä jota puolueeni uusiutuminen tarvitsee että vankkaa kokemusta jota sitäkään ei sovi vähätellä. Kokonaisuutena uusi johto on paras mahdollinen ja aivan erityisen iloinen olen siitä että Jutta Urpilainen valittiin uudeksi SDP:n puheenjohtajaksi mutta myös Ilkka Kantola ja Maria Guzenina tuovat uutta freesiyttä puheenjohtajistoon, Pia Viitasen jatkaessa kokeneena konkarina. Puoluesihteeriksi valittu Ari Korhonen on lahjakas nuori mies. Valtuuston puheenjohtajaksi äänestimme kokeneen Jouni Backmanin. Lisäksi puoluehallitukseen ja valtuustoon tuli tasapainoinen ja osaava joukko.

2.6. Vaalirahoitussotkut ovat ikävästi nakertamassa politiikan uskottavuutta. On sinänsä paradoksaalista että ne tahot jotka nyt syvimmällä sotkussa rämpivät tulevat politiikan uskottavuuden alenemisesta eniten hyötymään: eilen julkaistu HS:n teettämä tutkimus osoitti että vaalirahoitussotku on nimenomaan syönyt demareiden ja vasemmiston kannattajien luottamusta poliittiseen päätöksentekoon. Vaarana on että tämä heijastuu tuleviin vaaleihin alenevana äänestysvilkkautena ja sitä kautta porvarillisten puolueiden kannatus nousee, vasemmiston laskee.

25.5. Valtiovarainministeri Katainen esitteli tänään Helsingin Sanomissa ajatuksia siitä, miten verotusta pitäisi viedä oikeudenmukaisempaan suuntaan. Peruslinjaus siitä että pääomatulojen ja varallisuuden verotusta tulee kiristää, työn verotusta keventää on aivan oikea: kuitenkin täytyy tässä yhteydessä ihmetellä sitä, miksi Katainen itse on porvarihallituksen ensimmäisen vallassaolovuoden aikana edistänyt täysin päinvastaista veropolitiikkaa. Katainen kertoi asettavansa työryhmän joka syksyllä miettii verouudistusta -- hieman epäilevästi suhtaudun josko kyseessä sittenkin olisi yritys kiillottaa kokoomuksen imagoa kunnallisvaalien lähestyessä maltillisen oikeistopuolueen suuntaan. Toisaalta jos nämä ajatukset ovat aito linjanmuutos siihen mitä Katainen ja porvarihallitus ovat ajaneet tähän mennessä niin täytyy ilolla tervehtiä sitä että kokoomus on tullut tässä varsin keskeisessä asiassa demareiden kanssa samoille linjoille.

22.4. Istuva hallitus valmistelee kahta varsin perustavanlaatuista muutosta demokraattiseen järjestelmäämme. Toinen näistä on kysymys presidentin valtaoikeuksista. Nythän monen kenkää tuntuu hiertävän ulkopoliittisen päätöksenteon jakautuminen useamman toimijan kesken eli se kuuluisa "Tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa" -virke. Nyt presidentistä halutaan tehdä seremoniallinen henkilö, joka ei tee poliittisia linjauksia tai päätöksiä ja valta halutaan kasata yksiin käsiin pääministerille. Toki se, että valta on pääministerillä jonka eduskunta valitsee ja jonka eduskunta voi myös erottaa on tietyssä mielessä parempi kuin se, että sama valta olisi kansan suoraan valitsemalla presidentillä. Mielestäni kuitenkin koko ajatus siitä että Suomessa kaikki päätösvalta keskitetään yksiin käsiin on fundamentaalisesti huono lähtökohta. Nykyinen perustuslaki on siinä mielessä hyvä, että presidentti voi keskittyä ulkopolitiikan johtamiseen, pääministeri taas muihin asioihin. Maailma on tänä päivänä sen verran monimutkainen että uskon tiimityöskentelyn voimaan sen sijaan että olisi yksi yleisnero joka johtaa kaikkea. Pykälä yhteistoiminnan tarpeesta puolestaan pakottaa presidentin pitämään tiivistä yhteyttä valtioneuvostoon. Mutta jos muutoksia tehdään ja ulkopoliittinenkin päätöksenteko otetaan presidentiltä pois tulisi samalla luopua presidentin suorasta kansanvaalista resurssien tuhlauksena.

Toinen valmisteilla oleva iso muutos demokratiajärjestelmäämme on eduskuntavaalijärjestelmän muutos. Nyt valmisteilla olevassa muutoksessa huolestuttavalta kuulostaa se, että pienten puolueiden vaalikynnys olisi nousemassa perin korkeaksi. Tämä voisi kertaheitolla pyyhkäistä joitakin pienempiä ryhmiä pois eduskunnasta ja heitä äänestävien äänet ikäänkuin pyyhittäisiin pois. Marginaaleissa olevien äänten tukahduttaminen ei mielestäni kuulu demokratiaan.

10.4. Huomenna eduskunta päättää oikeistohallituksen esittämistä päivähoitomaksujen korotuksista. Tässä on taas yksi kohta, missä vaalien alla porvaripuolueet esittivät hyvin tukevasti lapsiperheiden asialla olevaista ja nyt tehdään täysin päinvastaista. Näitä erilaisia maksuja korottamalla syntyy pelivaraa erilaisiin veroalennuksiin, kuten perintöveron poistamiseen kaikkein varakkaimmilta, siitähän tässä on loppujen lopuksi kyse. Valtionosuusjärjestelmän kautta kun maksukorotuksella kerättävät varat imetään valtion kassaan eivätkä ne suinkaan tuota lisäresursseja kunnille jotka esimerkiksi juuri päivähoitopalvelut järjestävät. Asiasta siis pidetään syystäkin meteliä huomenna eduskunnassa.

8.4. Viikonloppuna olin oopperassa katsomassa Mozartin säveltämää Taikahuilu -teosta. Täytyi taas todeta että korkeatasoinen taide, olkoon se sitten arkkitehtuuria, musiikin eri lajeja, kuvataidetta tai vaikkapa elokuvataidetta, on kummasti virtaa ja inspiraatiota antava, kokemusmaailmaa avartava ja luovuutta ruokkiva asia. Silloin kun vielä asuin Espoossa ja olin budjetista päättämässä sain olla myös oopperaa rahallisesti tukevia päätöksiä tekemässä -- joidenkin mielissähän oopperan rahoittamiseen kaupunkien ei tulisi millään tasolla osallistua, mutta onneksi enemmistö päättäjistä (minä itse mukaan lukien) ovat olleet asiasta toista mieltä. Ilman kaupunkien tukeahan lippujen hinnat olisivat huomattavasti paljon korkeammat ja näin porukka olisi paljon rajatumpi jonka kukkaron ulottuvilla oopperassa käyminen (edes satunnaisesti) olisi.

Suomen pärjäämisestä globaalissa kilpailussa on puhuttu mielestäni jo aivan liikaa siinä mielessä että negatiivisuuden lietsominen ei ainakaan suoritusta noin yleisesti ottaen ole omiaan parantamaan (ja kun liian usein näiden kauhukuvia lietsovien puheiden taustalla ovat itsekkäät motiivit lisärahan saamiseksi jollekin kapealle intressiryhmälle). Taiteen merkityksestä tässä kilpailussa (jossa nähdäkseni luovuudella on keskeinen ellei keskeisin rooli) on puolestaan puhuttu aivan liian vähän. Urheilussakin hyvän hengen päälle saava joukkue pystyy ylittämään itsensä kerta toisensa jälkeen. Sama pitäisi huomata myös työn tekemisessä: sen sijaan että tikahdutetaan työntekijät suoritteita kirjaavaan byrokratiaan, tapetaan luovuus business score card tyyppisillä järjettömyyksillä ja kiristetään aina vaan tahtia niin että tekeminen jää junnaamaan rutiinin toistamiseksi ja laatu unohtuu, tulisi uskaltaa hengähtää, levähtää, luottaa ja motivoittaa työntekijät karsimalla turhat byrokratiat. Ja ruokkia sitä luovuutta ja antaa työntekijöiden panostaa laatuun. Taide-elämykset jos mitkä ruokkivat luovuutta, nostavat inspiraatiota elämään ja työhön ja sitä kautta syntyy myös laadukasta tekemistä. Toki voi olla että katson asioita hieman kapeasta asiantuntijatyöntekijän näkökulmasta, omassa työssänihän luovuus on kaikkein tärkein kun menestystä mitataan viime kädessä sillä, onko pystynyt saamaan perustavanlaatuisia tieteenalan tutkimusta suuntaavia ja tiedettä eteenpäin vieviä oivalluksia.

4.4. Tuoreen ulkoministeri Alexander Stubb:n tänään esittelemät linjaukset vaikuttavat erittäin järkeviltä. Stubb ei näe Venäjää sotilaallisena uhkana, vaan maantieteellisesti läheisenä kauppakumppanina ja tärkeänä yhteistyötahona. Pohjoismaat, Baltian maat ja EU Yhdysvaltoja unohtamatta Stubb näkee Suomen kannalta tärkeäksi. Aivan erityisen tärkeänä näen Stubb:n tavoitteen parlamentarismin edistämisestä ulkoministerinä -- Stubb lupaa pitää tiiviisti yhteyttä eduskunnan eri valiokuntiin. Tämä antaa laajaa selkänojaa ulkoministerille toimissaan.

2.4. SDP:n jäsenäänestyksessä minut valittiin yhdeksi 350 puoluekokousedustajasta. Lämmin kiitos kaikille Länsi-Uusimaalaisille puolueen jäsenille jotka minua äänestivät, hieno fiilis että minut valittiin vaikka muutin Länsi-Uusimaalle vasta 8 kk sitten Espoosta. Puoluekokous linjaa puolueen tavoitteet ja tekee henkilövalinnat, mukaanlukien julkisuudessa paljon puhuttu uuden puheenjohtajan valinta, on äärimmäisen mielenkiintoista saada olla mukana noita päätöksiä tekemässä.

Kenestä Kanervan seuraaja? Entä onko seuraajavalinnalla vaikutusta Suomen ulkopoliittiseen linjaan? Ja minkäsuuntainen vaikutus? Nämä ovat nyt ne suuret ja merkittävät kysymykset jotka mittasuhteissaan ylittävät moninkertaisesti sen, että Kanerva on lähettänyt yksityisiä flirtti-tekstiviestejä jollekin tuntemalleen naishenkilölle. Julkisuudessa on väläytelty mm. Häkämiestä, joka puolustusministerinä ehätti Washingtoniin kertomaan että Suomen suurin turvallisuusuhka on Venäjä. Tulee mieleen että Venäjän kanssa suhteiden kärjistyminen voisi olla niiden mieleen jotka haikailevat Suomea Natoon. Toisin kuin menneinä vuosina, EU-jäsen Suomi kun voi halutessaan riidellä Venäjän kanssa aika vapaasti ilman uhkaa sotilaallisesta invaasiosta, mutta kärsivätkö esimerkiksi kauppasuhteet huonoista väleistä? No, tämä nyt on tällaista spekulaatiota ja worst-case skenaarioiden pyörittelyä. Tänään pitäisi tulla tieto siitä kuka rupeaa hoitamaan ulkoministerin erittäin tärkeitä tehtäviä, odotan mielenkiinnolla.

29.3. Näyttää siltä että ministereiden yksityiselämän penkomiseen käytetään enemmän palstatilaa kuin itse asioiden ruotimiseen. Tämä on hieman turhauttavaa, koska itse asiat jäävät samalla vähemmälle huomiolle. Kymmeniä ellei satoja tuhansia suomalaisia koskevia päätöksiä voidaan tehdä ilman että asiaa mitenkään kummemmin uutisoidaan, mutta istuvan ministerin tekstiviestittelyt ruoditaan perinpohjin. Toki tässä on kyse siitä, että media uutisoi sitä mikä ihmisiä kiinnostaa. Politiikan asiakysymykset, kuten esimerkiksi se, että lapsiperheiden maksut nousevat oikeistohallituksen toimesta rajusti tänä vuonna samalla kun vauraammalle väestönosalle kohdennetaan erilaisia veroalennuksia, eivät (kai) ole niin helposti ymmärrettäviä ja avautuvia asioita kuin istuvan ministerin yksityiselämän kömmähdykset.

Kyse loppujen lopuksi on hyvin vakavasta asiasta. Tulee mieleen Atlantin takainen maa, jossa Bill Clinton oli joutua valtakunnansyytteeseen (engl. impeachment), mutta seuraajansa osalta mistään vastaavasta ei edes puhuta vaikka perusteet (eli joukkotuhoaseiden luoma uhka) millä Irakin sotaan lähdettiin ovat osoittautuneet tekaistuksi. Clintonin tekemisten johdosta ei kukaan kuollut, sen sijaan Irakin sotaretkellä on ollut ehkä jopa satoja tuhansia kuolonuhreja -- hyvin suuri osa näistä viattomia. Vaikka vastaavaa epäkohtaa ei kotimaastamme löydykään, niin tällainen suuntaus jo pienempimuotoisenakin on mielestäni äärimmäisen valitettava. Millä tavoin saada ihmiset kiinnostumaan asiakysymyksistä, kas siinä kysymys, johon on vaikea löytää vastausta, mutta uskon että medialla halutessaan voisi tässä olla erittäin suuri rooli.

4.3. Niin sanottu Innovaatioyliopistohanke puhututti eilisessä MOT ohjelmassa. Innovaatioyliopistohan tarkoittaa Teknillisen korkeakoulun, Taideteollisen korkeakoulun ja Helsingin Kauppakorkeakoulun yhdistämistä uudeksi yliopistoksi. MOT ohjelmassa pitkälti käsiteltiin niitä epävarmuuden tunteita mitä ihmisillä on liittyen hankkeeseen. On ehkä kuvaavaa, että vaikka itse olen töissä TKK:lla niin en ole saanut selkeää käsitystä siitä, mihin suuntaan hanke on menossa.

Innovaatioyliopisto perustettaneen säätiöpohjaisena, jolloin säätiön hallitus -- kun se jonain päivänä on nimitetty -- tekee itse asiassa valtaosan merkittävistä linjauksista, kuten esimerkiksi rehtorin nimittämisen ja linjaukset painopistealoista sekä mahdollisista koulutusalojen lakkauttamisista. Ja siihen asti kunnes säätiön hallitus niminä on tiedossa, on tilaa huomattavilla spekulaatioille. Itseäni huolettaa eniten uhkakuva siitä että Innovaatioyliopiston säätiön hallitukseen valitaan elinkeinoelämän välittömiä tuotekehitysintressejä ajavia henkilöitä ja näin perustutkimus, tiede sekä taide ajetaan uudessa yliopistossa alas. Aika näyttää, onko tämä pelkkä uhkakuva. Sinänsä se olisi hyvin lyhytnäköistä, sillä eihän esimerkiksi Harvard tai MIT suinkaan ole vahva ja houkutteleva kumppani elinkeinoelämälle sen takia että näissä yliopistoissa tehtäisiin firmojen tuotekehityshankkeita. Päinvastoin, tiede ja perustutkimus luo pohjan joka mahdollistaa asioita, mutta tiedettä ei näissä huippuyliopistoissa suinkaan tehdä sen takia että syntyisi kaupallisia innovaatioita, puhumattakaan siitä että tiedemiehiä komenneltaisiin "patenttitalkoisiin".

Aiheellista on myös nähdäkseni kritiikki siitä, että Innovaatioyliopiston toimintamenorahat suunnitellaan kaksinkertaistettavaksi. Mielestäni on tärkeää huomata, että jo pelkkä säätiöpääoman reaalituotto toisi 20% lisäyksen Innovaatioyliopistoon sulautuvien yliopistojen nykyiseen toimintamenorahoitukseen. Uskon itse että tämä lisärahoitus sekä fuusion seurauksena syntyvät synergiaedut ja kriittisen massan lisäys mahdollistaisivat Innovaatioyliopistolle merkittävästi parantuneet mahdollisuudet saada lisärahoitusta myös tervehenkisessä kilpailussa menestymisen kautta. Tämä olisi huomattavasti paljon parempi lähtökohta kuin se, että toimintamenorahoitus samantien vastikkeetta kaksinkertaistettaisiin nyhtämällä se mm. muilta yliopistoilta ja perustutkimuksen tärkeältä rahoittajalta Suomen Akatemialta.

Syntyneen keskustelun suurimpana antina pidän sitä, että aletaan laajemminkin ymmärtämään suomalaisten yliopistojen perusrahoituksen heikko taso. Tämän ongelman voisi nopeallakin aikataululla hoitaa siten pois päiväjärjestyksestä, että esimerkiksi (näköjään) fiskaalisiksi sijoituksiksi muuttunut valtionomistus pörssiyrityksissä voitaisiin suunnata uuden luomiselle pohjan antavalle yliopistosektorille. Muuallahan yliopistojen toimintamenorahat ovat sen takia suuremmat kuin meillä, että jokaiselta opiskelijalta otetaan kymmenien tuhansien eurojen opiskelijamaksut per lukuvuosi. Toivon totisesti että tähän ei päädytä meillä Suomessa.

27.2. Mielestäni Suomeen tarvitaan energiapoliittinen kokonaissuunnitelma. Olemme melkoisten haasteiden edessä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Mielestäni energiateollisuuden visio siitä että Suomesta pitäisi tulla energian viejä on erinomaisen kannatettava. Olemme kuitenkin korkeateknologiamaa, jolla on hyvät edellytykset sellaiseksi kehittyä, eikä energiariippuvuus Venäjästä ole Suomelle tai Euroopalle kovinkaan terve tilanne. Miten sitten saavuttaa tämä tavoite? Porvarihallituksen eväät eivät vaikuta kovinkaan vakuuttavilta. Epäilen vahvasti innostuksen biopolttoaineisiin ja puun polton lisäämiseen "uusiutuvan energian lisäämisen" nimissä alla johtuu siitä, että tietyt intressiryhmät haluavat näin tukea maataloutta ja toisaalta ajaa metsänomistajien asiaa. Ruoan ja puun hinta kallistuu, todellisia etuja hiilidioksidimäärien vähentämisen osalta ei saavuteta.

Tuulivoiman lisäämisen puolesta liputetaan vahvasti. Tämä on paljon järkevämpää kuin puun poltto, mutta edellyttää energian säilömisratkaisujen samanaikaista kehittämistä. Toisin sanottuna tuulisina päivinä syntyvää energiaa on saatava varastoitua, jota sitten voidaan käyttää kun esimerkiksi yllättää kova pakkaspäivä jolloin ei tuulekaan. Eräs mahdollinen ratkaisu on kehittää tekniikkaa jolla tuotetaan vetyä. Vety voidaan varastoida ja käyttää tarpeen vaatiessa energian tuottamiseen. Uskon että tämän osalta edistymistä tapahtuu joka tapauksessa sillä vety näyttää olevan yhä varteenotettavampi käyttövoima tulevaisuuden autoissa. Toinen mahdollisuus olisi rakentaa vesialtaita joihin tuulisina päivinä pumpattaisiin vettä. Mitä suurempi korkeusero varastointialtaalla ja juoksutusaltaalla, sitä pienemmällä altaalla selvittäisiin. Herää kysymys voisiko joitakin vanhoja kaivoksia hyödyntää tässä?

Suuri osa suomalaisista tuntuu olevan huolissaan ydinreaktoreiden määrän lisääntymisestä. Väliaikaisena ratkaisuna ydinvoiman lisääminen olisi tietysti keino jolla saadaan lisäaikaa uusien teknologisten ratkaisujen kehittämiselle kuten fuusiovoima. Olen ollut hieman yllättynyt kun kukaan ei ole julkisuudessa esittänyt että Loviisan vanhat 480 MW tehoiset kaksi reaktoria voisi korvata uusilla 1500 MW tehoisilla reaktoreilla. Näin reaktoreiden kokonaismäärä ei Suomessa kasvaisi, mutta tehoa saataisiin yli 2000 MW lisää.

26.2. SDP:n puheenjohtajaehdokkaat alkavat olla selvillä. Tänään kisaan ilmoittautui vielä ex-piispa Ilkka Kantola, jota pidän erittäin fiksuna miehenä, vaikka henkilökohtaisesti näenkin että Jutta Urpilainen olisi paras valinta SDP:n uudeksi puheenjohtajaksi. Joka tapauksessa on hienoa että erinomaisia ehdokkaita on näin runsaasti ja edessä on äärimmäisen jännittävä ja mielenkiintoinen kevät. Itse näen tärkeänä että keskustelua käydään myös asiasisällöistä ja linjauksista, eikä vain henkilöistä.

Tuore miss suomi Satu Tuomisto on aiheuttanut vastalauseiden tulvan esittämällä näkemyksensä Arto Nyberg show:ssa siitä että "yhteiskunta tarvitsee toimiakseen myös vähäisempiosaisia ... jos kaikilla olisi asiat hyvin, niin menettäisimme työpaikkoja" (lähde Iltalehti online). Tässä kohden paljastuu miten auktoriteettiuskovaisia meillä täällä Suomessa ehkä vielä sittenkin ollaan. Kun tämän saman ajatuksen esittää ekonomisti, oikeistolainen poliitikko tai vaikkapa OECD:n työryhmä kertoessaan että Suomessa tarvitaan suurempia tuloeroja ja/tai matalapalkkasektoria, niin ajatus menee yllättävän pienellä kritiikillä läpi. Sen sijaan missin lausumiin on helpompi suhtautua terveen kriittisesti. Itse ajatus siitä että tuloeroja tulisi tietoisesti kasvattaa on mielestäni aivan käsittämätön ja sen pitäisi saada osakseen hyvin suurta kriittisyyttä laajalla saralla oli sitten esittäjä kuinka "asiantuntija" tahansa. Hyvin helposti asetelma on se, että ekonomistin lausumaa kritisoiva poliitikko leimataan henkilöksi joka "ei halua tunnustaa tosiasioita" tai "on populisti" tai "elää menneisyydessä".

Tulisi aina muistaa että taloustieteen ennusteet pitävät huonosti paikkansa johtuen mm. siitä että esimerkiksi inhimillisiä tekijöitä ei oteta lukuun laskennallisissa malleissa jotka ennusteita tuottavat ja että mallinnettavat ilmiöt ovat hyvin monimutkaisia ja keskinäisiltä riippuvuussuhteiltaan monitahoisia. Useinmiten taloustieteelliset ennusteetkin sisältävät poliittisia arvovalintoja -- halutaan asiantuntijan äänenpainoilla edistää jotain tietylle intressiryhmälle tärkeitä asioita. Aina välillä on huomautettukin että esimerkiksi valtiovarainministeriö ei julkista ennusteiden tekemisessä käytettyjä menetelmiä tai aineistoa. Tällöin ulkopuolisten on hyvin vaikea arvioida tehdyn ennusteen tai toimenpideehdotuksen perusteluina olevien laskelmien validiteettia.

13.2. Lapsiperheiden aseman parantaminen on yksi istuvan hallituksen keskeisistä teemoista, nyt näyttää kuitenkin siltä että konkreettiset toimenpiteet ovat täysin päinvastaisia. Erilaisten palvelumaksujen korotusten seurauksena tyypillinen lapsiperhe joutuu pulittamaan 140 euroa kuussa enemmän kuin tähän asti. Yleisemminkin olen sitä mieltä että hyvinvointiyhteiskunnan palveluissa tulisi kiinnittää huomiota palvelujen laatuun -- tämä pitää sisällään sen, että palvelut ovat lähellä käyttäjää, yksilökohtaiset tarpeet otetaan joustavasti huomioon, palvelut toimivat sutjakkaasti ja että ne ovat kaikkien saatavilla varallisuudesta riippumatta.

Viikonloppuna pidetyn SDP:n tulevaisuusfoorumin keskeisintä antia asiakysymysten osalta oli vahvana herännyt näkemys siitä että tarvitsemme verotuksen kokonaisremonttia. Nyt painopiste on liikaa työn verotuksessa ja siinäkin progressio uhkaa muuttua regressioksi, kun rahoitus palveluille kerätään yhä enenevässä määrin kaikille samansuuruisilla maksuilla sen sijaan että ne katettaisiin verotuloilla. Mielestäni pääomatuloveroprosentti voitaisiin aivan hyvin korottaa esimerkiksi 33 prosenttiin nykyisestä 28 prosentista. Silti se jäisi kansainvälisestikin vertailtuna suhteellisen alhaiselle tasolle. Monelle tulee ehkä yllätyksenä että esimerkiksi USA:ssa pääomatuloista pitää maksaa 35% veroa liittovaltiolle ja siihen päälle vielä osavaltion keräämä vero, jonka suuruus vaihtelee osavaltioiden välillä.

Mutta kenestä uusi puheenjohtaja? Tämä on nyt se suuri avoin kysymys. Kovasti on peräänkuulutettu SDP:n uudistumista ja nuorennusleikkauksia. Nuoria naisia, mukaanlukien Maria Guzenina ja Jutta Urpilainen, toivoisin ainakin itse kovasti ehdolle puheenjohtajakisaan. Olisiko nyt aika kertaheitolla ottaa rohkea askel ja valita SDP:n puheenjohtajaksi nuori, inhimillinen, aikaansaapa ja asiantunteva nainen? Mielestäni kyllä. Tai entäpä ex-piispa, kansanedustaja Ilkka Kantola?

6.2. Presidentti Halonen otti tärkeän kysymyksen esille eilen puhuessaan siitä, voiko valtion omistajapoliittisia linjauksia tulkita toisinkin kuin mitä nyt istuva hallitus tekee. Näinhän se useinmiten politiikassa on: päätöksiä tehtäessä sanavalinnat pyritään tekemään hyvinkin huolellisesti, mutta niitä vallan vaihtuessa voidaan tulkita hyvinkin eri tavalla kuin mitä alunperin on tarkoitettu. Mielestäni se, että omistajapoliittisissa linjauksissa lukee ettei omistajana tehdä mitään yhteiskunta- ja aluepoliittisia toimenpiteitä, mikä poikkeaa normaalista vastuullisesta yritystoiminnasta, antaa hyvinkin paljon tulkinnanvaraa siihenkin suuntaan että Kemijärven kysymyksessä oltaisiin vastuullisempia.

En tokikaan tunne Stora Enson tapausta kovinkaan hyvin, yleisesti tunnutaan väittävän että kyseinen firma rämpii syvällä ja mitään vaihtoehtoa ei ole tuotannon supistamiselle. Toisaalta metsäyhtiöistä Stora Enso on sieltä vahvemmasta päästä ja onko kyse kuitenkin siitä että nykyinen liikevoittotaso ei kelpaa vaan halutaan enemmän? Eli toisin sanottuna nykymaailmassa pelkkä liikevoiton tuottaminen ei ole riittävä peruste toiminnan ylläpitämiseksi vaan liikevoitto pitää kaikin keinoin maksimoida? Tietty kontrasti tulee siitäkin että samanaikaisesti kun Kemijärven tehdas suljetaan, rakennetaan jo uutta Venäjälle. Jos ajatellaan asioita kapeasti yrityksen näkökulmasta kvartaalitalousjärjestelmässämme niin näin varmaan onkin viisasta toimia. Toisaalta muunlaisiakin yritysjohdon filosofioita on olemassa, erityisesti perheyrityksissä.

Sitä varmaankin istuva hallitus pelkää että yhteiskunnallisesti vastuullisempi toiminta Stora Ensolta vaikuttaisi negatiivisesti yhtiön pörssikurssiin. Toisaalta Stora Enson pörssikurssi jo nyt on niin matala että kovin paljoa se ei voi pudota -- mitään suurta hintakuplaa ei ole olemassa jonka "poliittisella interventiolla" voisi vahingossa puhkaista. Sekin kertoo omaa kieltänsä että pääomasijoittajat ovat valmiit kustantamaan uuden sellutehtaan Kemijärvelle mikäli Stora Enson päätös pitää.

Harmi että ehdotus neuvoa antavasta jäsenäänestyksestä tuli niin myöhään että siitä käytännössä tuskin tulee mitään. Toisaalta kun asiaa pysähtyy ajattelemaan tarkemmin, on nykyinen valintatapa jo erittäin demokraattinen. Puoluekokousedustajista jäsenistö äänestää haluamansa ja nämä sitten tekevät päätökset, mukaanlukien puheenjohtajan valinnan. Demokratian toteutumisen näkökulmasta näen että erillisen neuvoa antavan äänestyksen järjestäminen olisi jopa rahan tuhlausta, hintalappu kun lähentelisi 100000 euroa näin äkkiseltäänkin arvioituna, eikä SDP kuulu niihin puolueisiin joilla on mittavat kassavarannot, pikemminkin toiminta on pitkälti vapaaehtoistyöhön perustuvaa.

Itsekin olen ehdolla puoluekokousedustajaksi enkä ollenkaan salaile että olen vahvasti Heinäluoman jatkamisen kannalla -- vaikka päätöksen aion tehdä huolella punniten ja eri ehdokkaiden kannat kuunnellen mikäli Länsi-Uusimaalaiset demarit minut puoluekokousedustajaksi äänestävät. Sekin kun on vielä epäselvä että ketkä kaikki ehdolla ovat: Tuomiojahan on kertonut että ei edes asetu ehdolle ellei hänen vaatimaansa ylimääräistä jäsenäänestystä suoriteta. Omalta osaltani toivon että Tuomioja kuitenkin lähtee mukaan kisaan vaikkei äänestystä tulisikaan. Jutta Urpilaista, jonka tunnen erinomaisen päteväksi, on myös väläytelty puheenjohtajaehdokkaana mutta tietääkseni Juttakaan ei ole vielä kantaansa löynyt lukkoon. Ja Eerokin kertoo omista jatko-ajatuksistaan vasta maaliskuussa.

6.1. Suomi mielletään usein sukupuolten välisen tasa-arvon edellekävijämaaksi. Vaikka tämä eittämättä on totta, niin paljon työtä on vielä jäljellä. Eräs tuttavani muisteli hiljan miten opettajansa koulussa tapasi sanoa että tytöt ovat ahkeria ja pojat lahjakkaita. Pysähdyin tätä oikein miettimään ja muistin että tuon olen saanut ominakin kouluaikoina kuulla. On hyvin kuvaavaa että en itse pitänyt sitä minään, mutta näin tarkemmin ajateltuna tuo lausahdus on varsin asenteellinen ja tyttöjä lannistava, se kun pitää sisällään ajatuksen siitä että pojat kun vain joskus sitten viitsivät yrittää pesevät tytöt mennen tullen. Ja toisinpäin.

Lisää tasa-arvotyötä on siis tehtävä ja ennenkaikkea asenteiden on muututtava mikä ei olekaan aivan yksinkertainen juttu. Mutta myös yhteiskunnalliseen tasa-arvoon (ei siis vain sukupuolten väliseen) tulisi kiinnittää huomiota. Esimerkiksi koulujärjestelmäämme ajateltaessa osa pojista on selkeässä syrjäytymisvaarassa mikä näkyy työttömyytenä ja pahoinvointina myöhemmässä elämässä. Koulujärjestelmäämme kehitettäessä tulisikin pyrkiä ennaltaehkäisemään tätä ilmiötä. Ehkäpä koulussa mitataan ja palkitaan liian kapeaa lahjakkuuden alaa? Pitäisikö se, että yhä useampi perhe on hajonnut ja että sosiaalinen verkosto ei ole kunnossa yrittää ottaa paremmin huomioon koulujen toiminnassa? Esimerkiksi nuoriso-ohjaajia voisi tuoda koulujen yhteyteen nuoria kasvussaan tukemaan ja ohjaamaan.

1.1. Ilmastonmuutoksen eteneminen ja sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntyminen lienevät kaksi uuden vuoden 2008 suurinta haastetta. Tässä lomailun ja akkujen latailun päätteeksi jäin miettimään mitä itse olen tehnyt ilmanstonmuutoksen torjumiseksi. Asuntomme lämpötilaa tiputimme parilla asteella, vaikka aluksi tuntui kalsealta, siihen tottui kyllä ja oikestaan nyt on paljon mukavampaa. Ehkäpä merkittävin tapahtuma oli kuitenkin muutto Espoosta Lohjalle, jolloin (paradoksaalista kyllä) pystyimme luopumaan toisesta autosta. Tämä selittyy sillä että muutimme Lohjan keskustaan, josta joukkoliikenneyhteydet työpaikalleni ovat erinomaiset ja toisaalta kaikki tarvittava kävelyetäisyyden päässä kotoamme, joten jäljelle jääneeseenkin kertyy ajokilometrejä varsin kitsaasti.

Sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntyminen on puolestaan kehitys, jonka valitettavasti oletan edelleen jatkuvan ja aiempaa huomattavasti voimakkaampana. Vaikka SDP sai kuluneena vuotena oppositiosta käsin torjuttua esimerkiksi nollamaksuluokan poistamisen päivähoidosta, sai porvarihallitus eduskuntavaaleissa niin vankan kannatuksen että eriarvoistumisen kehityskulkua ("kannustavuuden lisääntymistä") on hyvin vaikea torjua tai edes hidastaa. Seuraavissa vaaleissa tarvitaankin selkeä voimasuhteiden muutos, jotta hyvinvointiyhteiskuntaa päästään taas määrätietoisesti rakentamaan.

Päivän valopilkkuna voisin mainita eilisessä Uutispäivä Demari -lehdessä olleen Sampsa Saralehdon kolumnin, jossa hän kirjoitti tuottavuuden parantamisen puolesta. Tässä yhteydessä Saralehto otti esille huutavan tarpeen karsia turhaa byrokratiaa, jotta tuottavuus paranisi. Tämänkaltaisia ajatuksia tervehdin ilolla, sillä tähän mennessähän tuottavuuden parantamiseksi lanseeratut ohjelmat ainakin yliopistoissa ovat voittopuolisesti olleet sellaisia joissa turha byrokratia ja raportointi lisääntyvät ja varsinaiseen tekemiseen jää vähemmän paukkuja.